Kolumni

Tarve tämän jutun kirjoittamiseen syntyi lukiessani Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti Utaimen kirjoittamaa artikkelia Pirkanmaasoftista[1]. Lukiessani aloin ihmetellä sitä siloteltua kuvaa airsoftista, jota harrastajien toimesta usein välitetään julkisuuteen. En halua tällä kirjoituksella kritisoida artikkelin tuotannossa mukana olleita Pirkanmaasoftin jäseniä, vaan ihmetellä ilmiön syitä.

On varsin ymmärrettävää, että harrastajina emme halua yhdistää lajia suoraan sotaan tai sotimiseen, siksi itsekin vältän sota-aiheisten termien käyttöä. Eikä muovikuulan osuma yleensä aiheuta ampumahaavaa tai kuolemaa, joten nämäkin termit poistuvat käytöstä luontevasti. Kun aletaan vähätellä airsoftin yhteyksiä kanssaihmisten ampumiseen aletaan olla heikoilla jäillä ja ainakin itselläni alkavat karvat nousta pystyyn. Puhutaan, että aidonoloisilla aseilla ja varusteilla halutaan luoda "tunnelmaa". Mitä tuo tunnelma sitten on, jollei sellaista, jonka kaltaisissa olosuhteissa ihmisiä pääsee hengestään?

Ajatellaanpa tilannetta, jossa olen vaikkapa puhdistamassa varastorakennusta siellä oleilevasta vihollisesta. Kääntyessäni nurkan ympäri havaitsen silmäkulmastani liikettä. Käännän aseeni piipun ja samalla koko vartaloni kohti oletettua uhkaa ja tunnistan hahmon viholliseksi. Asetan tähtäimet kohdalleen ja vedän liipaisimesta. Totean osuneeni ja laukausteni kohde on poissa pelistä. Jatkan matkaa kohti seuraavaa huoneen ovea. Missä kohtaa eroavat tosielämä ja airsoft? Airsoftissa lihaan ei osukaan metallia vaan muovia. Muutenhan suoritteet ovat täysin samanlaisia.

Jos joku ei ajattele ampuvansa ihmistä pelatessaan airsoftia, on jossain jotain pahasti vialla. Sanotaan, että tietokoneella pelattavat toimintapelit alentavat kynnystä väkivallantekoihin. Mitä sitten tekee laji, jossa pelivälineet ja toimintatavat muistuttavat hämmästyttävästi oikeita, hengenvaarallisia vastineitaan? Ongelmaa ei ole, jos harrastajat tiedostavat tilanteen ja ymmärtävät mitä ovat tekemässä. Mutta aina joukkoon mahtuu niitä, joille raja on hämärä, eikä tilannetta ainakaan helpota, jos sitä rajaa hämärretään entisestään sanomalla, että airsoft-aseilla ampuminen on leikkiä ja peliä, millä ei ole mitään tekemistä oikean sodan, oikeiden aseiden tai oikean ampumisen kanssa. Mieleltään vakaiden henkilöiden tapauksessa tuokaan ei tuota mitään, mutta millä poistetaan joukosta ne yksilöt, jotka eivät osaa erottaa totta ja leikkiä?

Airsoft-harrastajan tyypillinen perustelu sille, miksi airsoft on "parempi" laji kuin paintball, liittyy yleensä harrastusvälineiden ja -varusteiden "realistisuuteen". Toisaalta, kun sattuukin mainitsemaan airsoftin yhteydessä sanan "sota", saa varmasti pikaisen esitelmän siitä, kuinka airsoftilla ei ole mitään tekemistä sodan kanssa. Mitä tuo realismi sitten tarkoittaa? Oikeiden sotilaiden ja muiden työkseen tappavien käyttämiä tai niitä huomattavan paljon muistuttavia aseita ja varusteita. Lisäksi erityisesti suuremmissa, järjestetyissä pelitapahtumissa simuloidaan huomattavan usein sotilasorganisaatioita ja niiden tehtäviä komentoketjuineen. Ja airsoftillako ei ole mitään tekemistä sodan kanssa? Tietysti sotaan liittyy paljon muutakin kuin pelkät taistelutilanteet, mutta yhteydet ovat silti huomattavia ja ne sivuuttava on joko tekopyhä tai ymmärtämätön.

Samassa Utain-lehdessä on myös väkivaltapeleistä väitöskirjaa valmistelevan psykologi Tarja Salokosken haastattelu[2]. Tämä toteaa mm. " Väkivaltapelit ovat kiehtoneet ihmisiä aina. Puupyssyistä ei lopulta ole pitkä matka airsoft-aseisiin". Kukapa meistä ei olisi lapsena osallistunut sotaleikkeihin, olivatpa välineinä sitten kävyt, kepit tai vesipyssyt? Onko niin vaikea myöntää itselleen, että airsoft on vain noiden leikkien teknisempi jatke? Tärkeää on kuitenkin erottaa airsoft-maailma todellisesta maailmasta. Vaikka airsoftissa kaveria voikin ampua tämän siitä pahemmin häiriintymättä, ei samaa tietenkään voi soveltaa todelliseen maailmaan. Tämä ero ei kuitenkaan sulje pois sitä, että ulkopuoliselle airsoft näyttää ja tulee aina näyttämään nimenomaan sotaleikiltä.

HUOM: Esittämäni mielipiteet ovat täysin omiani eikä niitä pidä liittää mihinkään yhteisöön, jonka jäsen olen tai jossa tämä teksti on julkaistu.

[1] http://www.uta.fi/utain/2005k/6/20078...
[2] http://www.uta.fi/utain/2005k/6/20077...


> Kolumnit


Yhteisö

Et ole kirjautunut sisään.

Kirjaudu sisään
Rekisteröidy


Up!