Adventtiräiskintä 2003

Teksti ja kuvat Cammer, taitto ajk
Viimeksi päivitetty 8.12. 2003



Adventtiräiskintä 2003

Säädin radion kanavalle yksi ja tarkistin, että se toimii. Katsahdin taivaalla roikkuvaa tasaisen harmaata pilvimassaa, joka ei juuri sillä hetkellä antanut sadetta niskaamme. Säätiedot lupasivat kelin jatkuvan useita päiviä samanlaisena. Ilma oli mitä mainioin, näkyvyys maastossa oli heikkoa, kiitos maanpinnalla karehtivan sumun, otollinen saalistamiselle. Vain hetkeä aikaisemmin olimme saaneet tehtävän. Tehtävän toimia kuin sukellusveneet Atlantilla, vaania vastustajaa näkymättömissä, iskeä nopeasti ja yllättäen.

Vaikka sää oli puolellamme, olin silti hivenen jännittynyt. Olin astunut alueelle, josta minulla ei ollut kokemusta kuin nimeksi. Minä olin ilmoittautunut tarkka-ampujan ylimääräiseksi pariksi silmiä ja korvia ja tulitueksi, jos viholliset pääsisivät liian lähelle. Tiesimme, että alueella oli paljon vihollisen partioita liikkeellä. Tiesin myös heidän osaavan odottaa kohtaavansa meidät. Ainoa toivomme oli, että havaitsisimme vihollisen ensin ja saisimme mahdollisuuden iskeä.


Alkubriefing. Klikkaamalla saat kuvasta suuremman version.


Suuntasimme kulkumme kohti vanhaa tukikohtaa, tarkoituksena sen suojista käsin pudottaa mahdollisimman monta vihollista. Matkan varrella ryhmästämme irtaantui tarkka-ampujia suojamiehineen metsään ja lopulta meitä oli neljä henkeä jäljellä, kaksi tarkka-ampujaa, kenny ja Pendulum, sekä minä ja Rokker. Minä toimin Pendulumin, Rokker kennyn suojana.

Saavuttuamme tukikohta-alueelle, totesimme ettei se sovi toimintaan. Paikka oli avoin. Jos tulisi tukalat oltavat, olisi irtautuminen suojista lähes mahdotonta. Palasimme takaisin metsään, josta löysimme pari kaatunutta puuta, jotka palvelivat tarkoitustamme hyvin, pystyssä törröttävine juurakoineen. Oli aika aloittaa hiljainen odottaminen.

Tarkkailupaikastamme ei näkynyt minkäänlaista liikettä, etäistä sarjatuliaseiden papatusta kuului kaukaa metsästä. Tiesin, että joku ryhmästämme oli kohdannut vihollisia, toivoin vain, että onni olisi heidän puolellaan. Käänsin päätäni ja katsoin olkani yli nähdäkseni Rokkerin sijainnin ja tarkkailusuunnan. Mitään ei tapahtunut, ammunta oli loppunut ja metsässä vallitsi taas hiljaisuus. Kun mitään ei tapahtunut, kaikkien vireystaso laski ja radiossa laskimme leikkiä säätilasta, joka oli vuodenaikaan nähden varsin outo.

Kun Pendulum ilmoitti liikettä katselusuunnassaan ilmoitin siitä radiolla toisille ja samassa ilma oli taas täynnä sähköä. Kuuntelin kuinka metsästä kuului selviä liikkumisen ääniä, jotka kiersivät vasemmalta taaksemme. Seurasin katseellani äänen kulkusuuntaan, kunnes noin neljänkymmenen metrin päässä takaoikealla olevan risukon takaa tuli ihminen liikkuen ympärilleen katsellen ja kantaen sarjatuliasetta. Tunsin kuinka sydämeni alkoi hakata, hapuilin radion tangenttinapin käteeni ja ilmoitin kontaktista. Laskin hahmoja, jotka kulkivat risukoiden välisen aukon ohi; viisi. Pendulumilla oli päällään maastoon sulauttava ghillie, mutta minä olin taisteluvöineni ja kypärineni selvä ihmishahmo. Päätin, kun viimeinen hahmo katosi takaisin risukon taakse, ryömin puunrungon yli parempaan suojaan.

Toivoin hiljaa mielessäni, että havaitsemani ryhmä kiertäisi meidät oikealta puolelta mahdollisimman kaukaa, jotta voisimme ryhmittyä uudelleen parempaan asemaan. Toiveeni ei käynyt toteen.


Tarkka-ampuja pareineen harjoittelemassa. Klikkaamalla saat kuvasta suuremman version.


Seuraavan kerran kun näin partion, tulivat he noin 20 metrin päässä takaoikeallamme risukon takaa uudelleen esiin ja ottivat suunnan suoraan kohti kennyn ja Rokkerin asemia. Jouduin taas etsimään tangenttinappia, jotta saisin tiedon Rokkerille mikä on tilanne. Kerroin että partio lähestyy takavasemmalta noin viiden metrin etäisyydellä puunrungosta, jonka takana Rokker makasi suojassa. En tiennyt kennyn sijaintia ja toivoin ettei partio törmäisi hänen selkäpuolelleen. Adrenaliini kohisi suonissani, kun seurasin katseellani partion etenemistä pohjois- eteläsuunnassa ryhmäämme nähden, samalla annoin tilanneraporttia Rokkerille radioitse.

Sydämen pysähtyi hetkeksi, kun partio pysähtyi ja näin selvästi miten päät kääntyilivät ja partio haravoi maastoa. Odotin vain koska ensimmäinen huomaisi minut ja ampuisi sarjan kohti. En olisi mitenkään kyennyt puolustautumaan maatessani mahallani aseeni vieressä selkä kohti vihollisia. Nojasin kypärän reunalla sivullani olevaan kaatuneeseen puuhun ja katsoin olkani yli jännittyneenä kuin viulunkieli kuinka partio jatkoi matkaa. Ilmoitin Rokkerille, että partio loittonee, kun näin että partion viimeinen mies katsoo suoraan minuun hetken ja samantien maastoutuu puun vierelle. Rääkäisin radioon varoituksen, että minut on havaittu, samalla kierähdin selälleni ja ammuin sarjan kohti paikkaa missä partio maastoutui. Rokker nousi polvelleen ja alkoi tulittaa samaan suuntaan.

Sanoin Pendulumille, että pysyy paikoillaan ja nousin juoksuun ja vetäydyin kosketuksesta noin kymmenen metriä jonkinnäköisen kumpareen taakse. Siellä vaihdoin aseeseen uuden lippaan ja ilmoitin radiolla että kierrän tukikohdan kautta ja tulen takaisin ryhmän takapuolelta. Samalla radiosta kuului kennyn ilmoitus siitä, että hän nappasi kaksi. Kolme kalaa siis pääsi karkuun ja toivoin, että ne olisivat tarpeeksi paniikissa tarkka-ampujasta etteivät uskaltaisi palata jälkiään takaisin päin.

Hiljaa hiipien tein metsässä koukkausta takaisin lähtöpaikkaani, kun kuulin vasemmasta sivustasta jälleen askeleiden aiheuttamaan rapinaa. Katsoin ympärilleni ja havaitsin oikealla puolellani matalahkon hiekkamontun, jossa oli vettä pohjalla. Varovasti laskin jalkani reunan yli ja piilouduin kuoppaan. Kun kurkistin kuopan reunan yli, näin suoraan edessäni harvan risukon takana kulkevan jonossa ne kolme juuri hetki sitten karkuun päässyttä kalaa. Radioin yllättyneenä tilanteesta. Aikovatko ne kulkea samaa reittiä uudelleen selustaamme mitä juuri äsken?

Siirryin kuopan toiselle reunalle ja näin uudelleen partion etenevän länsi-itäsuunnassa alkuperäiseen rintamalinjaamme nähden. Olin jo siirtymässä kuopan itäreunalle, kun näin partion tulevan etelästä suoraan minua kohti. Tiesin, että nyt oli minun aika toimia. Lähetin radiolla viestin, jossa ilmoitin avaavani tulen kohti partiota ja jos epäonnistun, tapaamme paremmilla metsästysmailla. Otin aseman kuopan reunalla ja odotin että partion ensimmäinen tulee ulos risukosta, laskin pitkän sarjan, kuulin huutoa ja samassa maailma musteni silmissäni...

Cammer, EGT

Kommentteja artikkelista voi lähettää sähköpostitse kirjoittajalle.


Yhteisö

Et ole kirjautunut sisään.

Kirjaudu sisään
Rekisteröidy


Up!