AK-47 -perhe

Teksti ja kuvat Kosovo, taitto Gravewind
Viimeksi päivitetty 25.2. 2004


Yleistä

Venäläinen AK-47 on maailman yleisin rynnäkkökivääri. Leviämistä ovat edesauttaneet hyvä toimintavarmuus ja halpa ja helppo valmistettavuus. Se kehitettiin toisen maailmansodan jälkeen vastaamaan muuttuneita tarpeita. Patruunaksi valittiin 7.62x39, jonka rinnalle myöhemmin kehitettiin 5.45x39. AK-47 tai sen suorat ja vähemmän suorat kopiot ovat käytössä asevoimilla ja terroristeilla/vapaustaistelijoilla ympäri maailmaa. Suomen puolustusvoimien käytössä olevat 7,62 RK 62 ja 95 ovat AK:n pohjalta tehty ja ne ovatkin parhaita AK-sukuisia rynnäkkökivääreitä kautta maailman. Uudemmalla 95-versiolla voi ampua kiväärikranaatteja ja myös äänenvaimentimen ja muiden lisävarusteiden asentaminen on mahdollista ilman muutostöitä. AK-47 ja AK-47S on myös Suomella käytössä, tosin pienissä määrin. AK-47:ää on tullut ainakin T-55 taistelupanssarivaunujen ja luultavasti myös T-72:n mukana. AK-47S:ää on taas puolestaan tullut ainakin BMP-2 rynnäkköpanssarivaunujen mukana.



Klikkaamalla saat kuvasta isomman version.


Marui julkaisi AK-47:n ja AK-47S:n vuonna 1994 ja onnistui mallintamisessa erittäin hyvin. AK-47:t ovat metallisen kirkkaasti aidoimman näköisiä kaikista Maruin teoksista (thompson on myös todella autenttinen). Ainoa metalli-imitaatio on laatikko (runko), joka sekin näyttää hyvältä. Pistoolikahva, kädensuojus ja perä näyttävät yllättävän puisilta vaikka ovatkin todellisuudessa muovia. Itse olen käsitellyt oikeaa AK-47:ää ja voin sanoa että Maruin AK-47 on aivan yhtä tylyn ja raa'annäköinen kuin oikeakin. Puuosien maalaaminen mustaksi on kannattava toimenpide, joka tekee AK:sta modernimman näköisen. Moni taas haluaa AK:n nimenomaan puuimitaatio tai puisilla osilla. Jotkut pitävät AK:ta erittäin rumana kun taas joitain miellyttää sen askeettinen ja rujo olemus. Maruin AK-47 on oikean esikuvansa tavoin kestävä koska rakenne on aika yksinkertainen: ei erillisiä kahvarunkoja yms.



Klikkaamalla saat kuvasta isomman version.


Metallinen laatikko ja etupää

Airsoft-aseeksi AK-47 on aika jämäkkä, mutta ei riittävän. Kun pitää kahvasta ja kädensijasta kiinni ja kiertää niitä eri suuntiin niin voi huomata kuinka muovinen laatikko vääntyy. Onneksi tähänkin on lääke. DTP (Dentrinity Productions) valmistaa metallista laatikkoa AK-47:lle ja sen pikkuveljelle AK-47S:lle. 80$ hintakin on todella kilpailukykyinen suhteessa muiden aseiden metallirunkoihin. Zeke valmistaa hieman kalliimpaa (100$) laatikkoa ainoastaan AK-47:lle. Halvin vaihtoehto on HK Make, jonka valmistama laatikko AK-47:lle maksaa WGC:ssä naurettavat 48$! AK Beta Spetsnaz käyttää samaa laatikkoa AK-47:n kanssa. DTP:n metallinen laatikko on väritykseltään tumman harmaa ja pinta on miellyttävän mattapintainen. Se on siis selkeästi vaaleampi kuin Maruin muovinen laatikko. Ainakin Beta Spetsnaziin vaaleampi väritys sopii hyvin. Ehkä jopa paremmin kuin alkuperäinen ja tekee siitä ehkä hieman modernimman näköisen. AK-47:ään vaaleampi laatikko ei sovi niin hyvin, ei ainakaan jos siinä on puun väriset osat.



Muovinen ja metallinen (DTP) laatikko
Klikkaamalla saat kuvasta isomman version.


DTP:n laatikon asennus vaati viilausta, mutta ei mitään mistä normaali ihminen ei selviytyisi. Tulivalitsimen reikä oli hieman väärässä kohdassa, mutta pienellä viilauksella tulivalitsin asettui nätisti paikalleen. Toinen osa jota piti viilata, oli pieni levy joka toimii ikään kuin sokkana laatikon sisällä hihnan pidikkeelle. Asennukseen meni aikaa runsas puoli tuntia, joten kyse on suhteellisen helposta toimenpiteestä. Metallinen laatikko lisää aseen painoa selkeästi ja koko aseen olemus muuttui todella jämäkäksi. Ennen perä heilui hieman, mutta metallisen laatikon jälkeen se istuu lujasti paikallaan. Tietooni ei ole tullut yhtään metallirungon murtumista, joten kestävyyttä löytyy.



Klikkaamalla saat kuvasta isomman version.


G&P valmistaa metallista eturunkoa (Metal Front Set) joka sopii AK-47:ään ja AK-47S:ään. Osa ei näy kovinkaan paljon ulkopuolelle, mutta lisää aseen kestävyyttä entisestään. Tämä osa metallisen laatikon kanssa tekee AK:n rakenteesta täysin metallisen ja mahdollistaa 9.6 V / 1500 mAh akun mahduttamisen AK-47S:ään. Akku jatkuu laatikon kannen alta tähtäinten ali kädensijan sisään. Uskallan väittää että metallirungon ja metallisen eturungon asentaminen tekee AK:sta kestävimmän sähköaseen.

Laatikon sisällä

Kaikkien AK-sarjan aseiden laatikon sisältä löytyy rataslaatikko versio 3 (eng. Mecha Box). 2- ja 3-versiot ovat yleisimmät rataslaatikot. 2-versio on käytössä mm. MP5- ja M16-sarjan aseissa. 3-versio löytyy AK:n lisäksi mm. G36C:n sisältä. 3-version rataslaatikko kestää raskaitakin virityksiä. Tämä tarkoittaa siis pelkkää rataslaatikkoa, ei sisuksia. Rataslaatikkojen sielunelämästä ja virittämisestä löytyy tietoa artikkeleista Systema suomeksi ja AEG:n virittäminen. Rattaistoa pyörittää EG700-moottori.

Tähtäimet

AK:n takatähtäin on lovi/hahlo jota saa säätää korkeussuunnassa ja piipun päässä on luonnollisesti jyvä. Jotkut pitävät enemmän ilmakivääreistäkin tutusta hahlo/jyvä-yhdistelmästä ja jotkut taas uudemmista diopteritähtäimistä. Esim. Suomen RK 62/95:ssä on laatikon kannessa kiinni diopteritähtäin, vaikka muuten RK onkin aika pitkälti kopio AK-47:stä tietyin parannuksin.

Hopinsäätö
Klikkaamalla saat kuvasta isomman version.


AK-47(S):ssä etutähtäin on piipun päässä kiinni yhdellä ruuvilla. Tämä ruuvi löystyy helposti ja kireänäkin tähtäin saattaa kääntyä kolauksesta vinoon. Tämän vian voi helposti korjata laittamalla piipun ympärille sopivaa teippiä jonka jälkeen tähtäin juntataan paikoilleen. Tämän jälkeen tähtäin on todella jämäkästi paikoillaan eikä liiku ilman huomattavaa voiman käyttöä. Beta Spetsnazissa tätä ongelmaa ei ole koska tähtäin on kiinni männänohjaimessa. Samaan tapaan kuin RK:ssakin.



Klikkaamalla saat kuvasta isomman version.


AK-47/AK-47S:ään on saatavilla Trapper Industriesta tritinium-yötähtäimet. Tritinum on radioaktiivinen aine joka hohtaa vuosikaupalla, eikä vaadi "lataamista" valossa niin kuin fosfori. Tritiniumia käytetään myös oikeiden aseiden tähtäimissä.

Kiikarin/punapistetähtäimen kiinnittäminen AK:hon onnistuu kolmella hyvinkin erilaisella tekniikalla:

  • K2:n tähtäinkisko kiinnitetään etutähtäimen kohdalle ja se ylettyy tulivalitsimen päähän. Kisko sopii parhaiten punapistetähtäimelle koska se jää aika kauaksi silmästä. Myöhemmin markkinoille tuli Just, jonka kiskon suunnittelu eroaa K2:sta rajusti. Justin kisko kiinnittyy laatikon ylä -ja alapuolelle, joka tekee siitä tukevamman. Just on huomattavasti parempi vaihtoehto.
  • Toinen ratkaisu olisi laittaa kisko suoraan kiinni laatikon kanteen. Tässä ongelmana on saada laatikon kansi istumaan tukevasti paikallaan. Kannen heiluntaa saa vähennettyä/estettyä laittamalla esim. sähköteippiä kannen sisäpuolelle. Metallisen laatikon asentaminen auttaa myös laatikon kannen heiluntaan, koska metallinen laatikko on hieman leveämpi kuin muovinen.
  • Kolmas ja kaikkein radikaalein tapa on laittaa rungon vasemmalle puolelle kisko johon kiinnitetään kiikari jossa on sopivat sivukiinnitysjalat. Tämä on "aito" Venäläinen tapa kiinnittää kiikari tai punapiste rynnäkkökivääriin. Dragunovissa on myös käytetty juuri tätä ratkaisua.

Tulivalitsin

Tulivalitsin on noin 5cm pitkä vipu toisin kuin monissa muissa uudemmissa aseissa se on enemmänkin nuppi jota kierretään. Tämä ratkaisu on siitä hyvä että kun ase on varmistettu niin sen saa nopeasti kertatulelle lyömällä vaihtimen suoraan niin alas kuin se menee. Airsoftissa tästä ei ole oikeastaan hyötyä koska ase ei ole läheskään aina liikuttaessa varmistettuna niin kuin oikea ase on. Tositilanteessa käytetään yleensä kertatulta koska se on tarkempi ja patruunat eivät lopu niin nopeasti. Tulivalitsin liukuu aseen runkoa vasten ja ajan kuluessa siihen kuluu viiru. Se kuuluu täysin asiaan koska oikeissakin aseissa on tämä viiru.



Klikkaamalla saat kuvasta isomman version.


Lippaat

AK:n lipasratkaisu on pitkä eteenpäin kaartuva lipas, joka on tyypillistä venäläisille rynnäkkökivääreille. Uudemmissa versioissa lipas ei ole enää niin käyrä, mutta kokoa on edelleen. Olen kuullut usein valitusta että AK:n suuri lipas olisi jotenkin kömpelö. Hyvin harvoin se on mitenkään tiellä tai siitä olisi muutakaan haittaa. Päinvastoin. Kun lipas on pitkä niin makuullan tähtääminen on kevyttä puuhaa kun ase lepää lippaan varassa. Myös kyykystä tai ylhäältä ammuttaessa lipas on hyvä tukea vasempaan käsivarteen. Otteesta tulee jämäkkä. Peruslippaan kapasiteetti on 70 kuulaa ja hi-cap-lippaita on kahta mallia. 600 kuulan hi-cap on sijoitettu AK:n peruslippaan kuoriin kun taas pieni hi-cap on rakennettu Dragunov-tyylisen lippaan kuoriin jonka kapasiteetti on 250 kuulaa. Pieni hi-cap julkaistiin AK Beta Spetsnazin kanssa. Kaikki lippaat ovat metallikuorisia ja naarmuuntuvat ennen pitkää. RK95:den lippaan sisään on mahdollista laittaa AS-lippaan sisukset.

Perä

AK-47S:n perä on tehty surullisen kuuluisasta paskavalusta ja se on monilla hajonnut. Perä auki on kuitenkin mahdollista pelata jos osaa käsitellä asetta varovaisesti. AK-47:n kiinteäperäinen versio syö kiltisti large-akun ja hieman järeämmän viriakun saa mahtumaan jos perän sisuksia viilaa hieman.

AK-47:ssä ja Beta Spetsnazissa perälevy, jonka takana akku on, kannattaa laittaa johtoihin tai muualle perän sisään kiinni vahvalla langalla. Perälevy irtoaa työntämällä sitä maata kohti. Se saattaa siis irrota olkapäätä vasten huomaamatta. Joillekin on käynyt niin että pimeässä metsässä perälevy on irronnut ja kadonnut lopullisesti. Uusi perälevy maksaa suhteettoman paljon joten pieni varmistustoimenpide on paikallaan.

Toinen kohta, jota on syytä pitää silmällä, on kiinteän perän ruuvit. Ne löystyvät ja tippuvat maastoon jos niitä ei aika-ajoin kiristele tai käytä ruuvilukitetta.

Lisäosat ja varusteet

Vielä sana AK:n lisäosista. Ennen tilanne oli se että AK:lle oli erittäin niukasti mitään lisäosia. Nykyään kuitenkin on tarjolla suhteellisen runsaasti kaikenlaista tilpehööriä. Jopa RIS löytyy, jota tosin ei pitäisi mielestäni AK:hon asentaa (eikä mihinkään muuhunkaan aseeseen), koska sille ei yksinkertaisesti ole tarvetta koska piipuun saa kiinnitettyä kaiken tarpeellisen valosta aina siihen väsyneeseen laser-osoittimeen. Kiikarikiskojakin on ainakin kolmea eri mallia. Muunnoskittejä on useita erilaisia. Enää ei pitäisi ihmisten valittaa että AK:lle ei ole saatavilla mitään lisukkeita. AK:hon saa kaiken tarvittavat kiinni. Saatavuus näillä tilpehööreillä on tosin suomessa olematon, mutta WGC:stä tilaamalla lisukkeita saa. Ja paljon. Elikkä härveli-friikit voivat vuorata aseensa kaikella turhalla rojulla, joka tekee aseesta kuin aseesta ruman.

AK-47

Kiinteäperäinen AK-47 on metsien kruunattu kuningas. Kiinteään perään mahtuu large-akku ja tarvittaessa myös järeämpi viriakku. Tämä ja 3-version rataslaatikko tekeekin AK-47:stä hyvän virityspohjan. Metalliosien lisääminen tekee AK:sta uskomattoman jämäkän ja puuosien asentaminen taas uskomattoman kauniin. Puuosia valmistaa mm. AC (~116$), Guarder (~151$) ja CAW (~205$). Oikeastaan ainoa miinus tulee etutähtäimen heilumisesta, mutta sekin on helppo korjata laittamalla sopivaa teippiä piipun ympärille ja sen jälkeen junttaamalla tähtäin paikalleen. Sama vika on tietysti myös S-mallissa.

AK-47S

Taittoperäinen AK-47S tarjoaa kompaktin koon ja pitkän piipun. Perä taittuu aseissa yleensä aina sitä varten että niitä on helpompi kuljettaa, mutta ammuttaessa perä on aina tuettuna olkapäähän tai rintaan riippuen ampuma-asennosta. Monilla on sellainen käsitys että kun aseesta ottaa perän pois tai kun sen taittaa niin se on parempi sisätiloissa. Tämä on väärä lähtökohta lähteä lyhentämään mitään asetta. Kukaan ei kuitenkaan pelaa pistoolikahva olkapäässä kiinni. Etupää on oikea paikka josta pituutta ruvetaan ottamaan pois -> Beta Spetsnaz. Muutenkin on aika epäautenttista ampua 7.62x39-patruunaa käyttävällä aseella ilman perää. Kun perä on olkapäätä vasten niin asetta on huomattavasti parempi pitää halutussa suunnassa.

Perä on monilta hajonnut koska se on heikkoa sinkkivalua tms. AK-akku sijoittuu laatikon kannen alle. Tämä rajoittaa viritysmahdollisuuksia. G&P valmistaa AK:lle metallista eturunkoa (Metal Front Set) joka mahdollistaa 9.6 V / 1500 mAh akun käyttämisen. Tällä akulla voidaan pyörittää M120-viritystä. M100 kovemmille virityksille suosittelen AK-47:n tai AK Beta Spetsnazin hankkimista koska kiinteään perään saa sijoitettua ison akun.

AK Beta Spetsnaz

AK Beta Spetsnazin esikuvana on AKS-74U. Maruin versio on kuitenkin käytännössä lyhennetty AK-47. Kädensijan alapuolella oleva muovinen weaver-kisko on noin 6cm pitkä ja se on suunniteltu lähinnä valoa tai laseria silmällä pitäen, mutta myös kahvan asentaminen siihen onnistuu. Spetsnaz on ainoa AK-sarjan ase jonka perä, pistoolikahva ja kädensuojus ovat vakiona mustat. Erikoisuutena pistoolikahvassa on miellyttävä kumimainen pinnoite joka parantaa pitoa. Olisin toivonut että etupään muoviosat olisivat olleet jämäkämmät. Nyt havaittavissa on pientä väljyyttä.



Ak Beta Spetsnaz
Klikkaamalla saat kuvasta isomman version.


Beta Spetsnazia ei tule sekoittaa vuosia sitten julkaistuun Spetsnaziin, joka oli muuten sama kuin Beta, paitsi siitä puuttui sekä perä että weaver-kisko ja takatähtäin oli samanlainen kuin AK-47:ssä. Sitä valmistettiin rajoitettu erä eikä niitä ei ole Suomessa montaa kappaletta.

Aseen mukana tulee lyhyt 250 kuulan hi-cap, joka muistuttaa Dragunovin/SVD:n lipasta, mutta kyseessä on kuitenkin lyhennetty 7.62x39-patruunan lipas. Se julkaistiin spetsnazin kanssa.



Beta Spetsnaz + Surefire 6P
Klikkaamalla saat kuvasta isomman version.


Pituutta aseella on 711mm (piippu 230mm) joka tekee siitä aika suorituskykyisen CQB:hen. Yksi hyvä muunnosvaihtoehto olisi ottaa kiinteä perä pois ja laittaa sen tilalle sivulle taittuva perä ja siirtää akku laatikon kannen alle. Tämän jälkeen Spetsnaz olisi aika lähelle oikean esikuvansa näköinen.

Toinen vaihtoehto on yhdistää AK-47S:n runko ja Beta Spetsnazin etupää (kuva alla). Tämä tekee aseesta jo todella pienen. Ilman perää ja metallirunkoa se on myös aika kevyt. Sisätiloissa varsin mielenkiintoinen laite, jonka kanssa mahtuu liikkumaan todella ahtaissakin paikoissa. Jos liekinvaimentajan ruuvaa irti, lähtee pituutta pois noin 7cm ja kun paino katoaa piipun päästä, tuntuu ase entistäkin kevyemmältä.



Klikkaamalla saat kuvasta isomman version.


RPK

AK:sta saa rakennettua myös kevyt-kk:n. Käytännössä RPK on AK-47 pitkällä piipulla, etujaloilla, hieman erilaisella kädensijalla ja perällä. Lipas voisi olla pitempi 40 patruunan versio, mutta sitä ei vakiona saa. Sellaisen voisi kyllä rakentaa itse. Pitäisi vain ottaa AK:n lippaan sisukset ja laittaa ne oikean RPK:n lippaan sisään. Rumpulipas sopisi myös hyvin RPK:hon. Rumpulippaan ja RPK-kitin saa Englantilaisesta Trapper Industriesta. RPK-kittiä saa myös Guraderin ja AC:n valmistamana. Perän malli mahdollistaa jopa large-tyyppisen 10.8V akun käyttämisen.

Dragunov/SVD

Tarkkuuskiväärinkin AK:sta saa tehtyä. Guarder, AC ja ASGD Meda valmistavat AK:lle Dragunov-kittiä. Guarderin ja AC:n paketti sisältää pidennetyn kädensijan ja piipun, liekinvaimentimen ja vielä tyylikkään tarkka-ampujaperän. Perä ja kädensija ovat valmistettu puusta jotka ovat todella näyttävät. Huokeampi ASGD Medan kitti on valmistettu muovista ja on väriltään musta. Molempien mallien perä on "reiällinen" ja sinne ei mene minkäänlaista akkua, joten on tyydyttävä laatikon kannen alle sijoitettavaan AK-akkuun. Mutta sehän ei riitä koska silloin asetta ei voi mainittavasti virittää ja koko kitti menee hukkaan. Ulkoinen akkupussi on melkeinpä ainoa vaihtoehto jos Dragunovin haluaa virittää m160-tasolle. Ulkoinen akku on monille asia jota ei yksinkertaisesti voi hyväksyä. Itse kuulun tähän ryhmään. On kuitenkin olemassa poikkeus: jos SVD:n naamioi riittävän hyvin niin ulkoisen akun saa katomaan todella hyvin naamiomateriaalin sekaan. Toinen vaihtoehto on laittaa akku vyölle ja siitä johto aseeseen vaikkapa hihan kautta pikaliittimen välityksellä. Tappiin saakka viritetty sähköase ei yllä kantamassaan eikä tarkkuudessaan käsiviritteisten tarkkuuskiväärien tasolle, mutta puoliautomaattinen toiminta tasoittaa.

RK95?

Minulla, niin kuin monilla muillakin, on haaveena/suunnitelmissa muuntaa AK-47 RK95:ksi. Parhaiten muunnoksessa lienee onnistunut East. Jos muunnostyö tuntuu liian vaikealta niin toinen vaihtoehto on ostaa The Q-projectin Galil SAR 5.56 joka on pääpiirteittäin lähellä RK95:tä.

Loppusanat

Näin lopuksi voisin sanoa että AK-pohjaisten aseiden sarja on nyt täydellinen kun Beta Spetsnaz julkaistiin. Kaikkiin tarkoituksiin löytyy työkalu AK-perheestä. AK:t ovat kestäviä, luotettavia ja helposti itse muunneltavia yksinkertaisen rakenteensa ansiosta. Ennen AK:lle ei saanut juuri mitään lisäosia, mutta nykyään on saatavilla jos jonkinmoista härveliä, muunnoskittiä ja jopa RIS. Kaikkien AK-sarjalaisten mecha on luotettavana ja kestävänä tunnettu versio 3, jota pyörittää EG700-moottori. Yksi kompastuskivi saattaa olla se että AK on entisen Neuvostoliiton yksi suurimpia tavaramerkkejä. Toinen on AK:n rujo ulkomuoto. Toiset pitävät siitä ja toiset eivät.

Arvostelu julkaistu alunperin Prozacin sivuilla


Yhteisö

Et ole kirjautunut sisään.

Kirjaudu sisään
Rekisteröidy


Up!