G3:n puukonversio

Teksti ja kuvat Wizzyli, taitto ajk
Viimeksi päivitetty 29.12. 2008



Taustaa

Ensimmäiset oikeat G3-merkintää kantaneet aseet sisälsivät puu- tai liukutukin sekä metallisen kädensijan. Vuonna 1964 otettiin käyttöön malli G3A3, jossa oli synteettiset tukit. Lisäksi liikkeellä on ollut sekä siviili- poliisi- kuin sotilaskäyttöön tehtyjä erilaisia tukkeja ja toisinaan vanhoja aseita korjailtaessa tai päivittäessä on voinut syntyä kummallisiakin yhdistelmiä. Armeijan käytössä ei ole tietääkseni ollut ainakaan vakiokalustona G3-asetta jossa sekä taka- että etutukki olisivat puuta.

Classic Armyn G3-sarjalaisen ylpeänä omistajana innostuin nähdessäni Varustelekan sivuilla myynnissä olevat aidon G3-kiväärin puiset tukit (Leka myy näitä myös muovisina, mutta niiden käsittelystä minulla ei ole kokemusta, ja sitäpaitsi onhan CA:n aseessa muoviset osat omastakin takaa).

Lekan sivuilla oleva maininta siitä että osat on teoriassa mahdollista muokata airsoft-käyttöön laukaisi kipinän ja tilasin osat. Jonkin verran puuntyöstökokemusta omaavana henkilönä olin kohtalaisen luottavainen sen suhteen että saisin osat sopimaan.


Puuosat

Paketti oli juuri sitä mitä Lekan sivuilla luvattiin, käytön jälkiä osissa näkyy, mutta muuten ehjää ja hyväkuntoista tavaraa. Ostimme taannoin myös kaverilleni samanlaisen setin muokattavaksi ja siinä etutukki ja perä olivat aavistuksen erivärisiä, joten vaihteluakin on. Jos tälläinen häiritsee niin petsaamalla tai muuten käsittelemällä osista saanee juuri sen värisiä kuin haluaa. Osat ovat erittäin kovaa sileää puuta (tarkemmasta lajista ei ole tietoa nyt, sen paremmin kuin puun käsittelyprosessistakaan.) joka on miellyttävän tuntuista kädessä.

Sitten itse muutostyön kimppuun. Tämä on nyt tehty Classic Armyn G3A3 (eli "Classic Army Sportsmatch M41 SG") -aseelle, mutta prosessi on pitkälti sama myös Maruille, vaikka ihan suoraa yhteensopivuutta ei voitane odottaa. Mainittakoon, että Maruin koko G3-sarja taitaa olla identtinen tukkeja lukuunottamatta, joten ei ole väliä onko kyseessä A3, A4 vai SG/1. SG/1:n omistaja joutuu tosin etujaloista ainakin luopumaan ja liukuperämalleissa ei ole tämän konversion edellyttämää perätulppaa.


Aseen perä

Aseen perä koostuu perälevystä, itse ontosta puuperästä jossa on kiinni hihnalenkki sekä rungon päätytulpasta joka on ruuveilla kiinni perässä.


Tukista löytyvä teräksinen tulppa ei valitettavasti ole samanmuotoinen kuin kuulapyssyissä, joten päädyin käyttämään kuulapyssyn omaa perätulppaa. Tulppa irtoaa perästä avaamalla ruuvit sekä tulpan pohjalta että perän sisältä. Näistä perän sisällä oleva on hankalampi, sillä siihen käsiksi päästäkseen täytyy löytää kyllin pitkä, ainakin 17 cm mittainen, ruuvimeisseli (talttapäinen). Kun avaa perän takalevyn ja kurkistaa valon kanssa perän sisälle näkee pohjalla pultin joka pitäisi saada auki. Tätä ruuvia ei ole ilmeisesti tarkoitettu kovin usein avattavaksi joten se voi olla tiukassa. Tämän lisäksi avataan kaksi ruuvia tulpan pohjalta, minkä jälkeen perätulpan pitäisi lähteä irti mukanaan mötikkä, joka on tietääkseni jonkinlainen rekyylinvaimennin (korjatkoon kuka tietää paremmin).


Rekyylinvaimentimen taaemman pultin läpiviennin jäljiltä reitti akkujohdolle onkin jo osittain auki, joten enää tarvitsee laajentaa reikää. Tein tämän taltalla, naputeltuani ensin pultin ympärillä olleen puutasuojaavan metalliholkin pois tylpällä metalliesineellä. Jokainen saa päättää itse miten paljon reikää haluaa laajentaa, itse laajensin juuri ja juuri sen verran että miniliitin menee läpi.


Airsoft-aseen perätulpan liittäminen puutukkiin onkin oma työnsä. Puu ulottuu teräsversiossa syvemmälle kuin vastaavat muoviosat airsoft-aseissa, joten jotakin pitää sahata pois. Ensimmäiseksi kannattaa ruuvata pulttien puuhun upotetut metalliset kierteet pois (irtoavat ruuvimeisselillä). Oikea syvyys on noin 8 mm, eli puuta leikataan pois noin 5 mm. Tämän jälkeen täytyy vielä kaivertaa puuhun airsoft-tulpan muotojen mukaiset urat. Tässä käytin porakonetta, puukkoa, talttaa sekä paljon, paljon hermoja.


Varsinaista kiinnitystä varten laitoin ylemmän alkuperäisen pultin kierteet takaisin omaan koloonsa. Airsoftin päätytulppaan laitoin prikan ja kiristin pultin. Koska halusin ehdottomasti tukevan kiinnityksen, laajensin viilalla tulpan alempaa ruuvireikää ja kiersin noin 5 cm puuruuvin perään kiinni. Tässä on turha käyttää liian pientä ruuvia joka kuitenkin vain irtoaa ja repii puutukkia rikki. Ruuvin kantaa joutuu luultavasti hiomaan jossain määrin jottei se ota kiinni aseen runkoon. Toinen vaihtoehto on jättää tulpan alkuperäinen reikä rauhaan ja porata hiukan sen yläpuolelle uusi.


Akkutila

Sitten akkutilan kimppuun. Koska aseeni johdotukset veivät jo taakse, päätin laittaa akun perään enkä edes miettinyt AK-akun tunkemista etukädensijaan. Yllätyin hiukan osat huomatessani, että perä olikin jo valmiiksi ontto, mutta innostus laimeni hiukan kun tajusin ettei large-akku menisi muuten kuin valtavan työn tuloksena perään sisälle, ja silloinkin puu olisi jo vaarallisen ohutta. Onneksi mini-akkuja saa melko hyvillä tehoilla joten hankin sellaisen. En ole tullut kokeilleeksi erilaisia akkutyyppejä mutta minikennoista koottu V-mallinen akku tai jokin muu outo viritelmä voisi mennä ilman muutostöitä tai ainakin vähemmällä työllä sisään. Tyydyin tässä kuitenkin siis tavalliseen mini-akkuun.

Rako onkin melkein kuin tehty mini-akulle ja sellainen mahtuu sisään helposti. Ainoan ongelman muodostivat hihnanlenkin kiinnikkeet. Nämä koostuvat kahdesta päällekäisestä putkesta eikä niiden irroittamiseen tietääkseni ole mitään väkivaltaa parempaa keinoa. Pieni rautasaha joka mahtuu perän sisään on tässä korvaamaton, vaikka ei sekään työstä mukavaa tee, siedettävää ehkä. Kun pultin saa sahattua poikki pitäisi sisemmät putket saada jotenkin työnnettyä ulos. Putket ovat usein tiukasti toisissaan kiinni, joten tämä voi olla työlästä puuhaa enkä nyt osaa antaa oikeasti hyviä neuvoja tähän. Jos ei irtoa niin pultit voisi kokeilla sahata poikki kahdesta kohtaa.

Molemmat pultit täytyy käytännössä saada irti jos aikoo normaalin muotoisen miniakun aseeseen laittaa. Kun pultit on saatu irti pitäisi puutukin metallisen hihnalenkinkin irrota suosiolla. Hihnalenkkihän eroaa airsoft-aseista siten, että se on upotettu tukkiin eikä ulkone kuten kuulapyssyissä. Tämän vuoksi se myös vie tilaa akulta. Itse käänsin koko osan ympäri ulkonevaksi ja sahasin ja dremelöin sen auki niin että hihna tulee kiinni ”väärältä” puolen. Jos haluaa ettei akku näy syntyneestä aukosta niin aukon taakse voi lisätä vaikka peltiä tai muovia. Sijoitin kaksi uppokantapulttia alkuperäisten pulttien reikiin, mutta kiinnitin ne vain sisäpuolelle enkä läpi, kuten alkuperäisessä. Mutterit jäivät näkyviin ulkopuolelle, mutta olen ajatellut maalata nämä mustaksi piilottaakseni ne paremmin. Lopputulos ei ole aivan 1:1 aidon kanssa mutta itselleni tämä oli riittävän lähellä.



Etutukki

Kun perä on suunilleen kiinni, voidaankin siirtyä etutukkiin. Ensimmäiseksi täytyy käsitellä tukin takaosassa olevaa metallihelaa. Rautasahalla tai dremelillä leikataan aivan tukin päässä oleva helan ulkoneva osa pois, lisäksi helasta leikellään tukin sisäpuolelle taivutetut päät pois, jotta uraa saadaan levennettyä airsoft-asetta varten.



Tukin takaosaan täytyy niinikään tehdä urat vastaamaan airsoft-aseen rungon muotoja. Ylemmän reikärivin tasolle tulee ainakin yksi ura ja hiukan näiden alapuolelle toinen, lyhyempi. Vuolin puukolla sisäpuolelta kumpaakin uran sivua niin kauan että tukki mahtui paikoilleen.

Koko tämä työvaihe oli yhtä vuolemista, paikoilleen sovittamista, jälleen vuolemista ja tiettyjen kohtien raapimista, kokeilua, jne. Erityishuomiota kannattaa kiinnittää etutukin vasemmalla puolella olevaan sormille tarkoitettuun kavennukseen. Jos tältä kohtaa ottaa sisäpuolelta liikaa puuta pois, reuna voi haljeta.

Kärsimätön vuolee helposti liikaa ja pilaa koko projektin, mutta kun tämän tekee pikkuhiljaa tulee lopputuloksesta sen verran tiukka ettei mikään pääse heilumaan. Lopuksi pitäisi aseen pistoolikahva vielä joko maalata tai vaihtaa valmiiksi mustaan versioon, ellei se ole sellainen jo.


Lopputulos

Hieno kuin mikä! Aito puu (vieläpä oikeasta aseesta) yhdistettynä Classic Armyn metallirunkoon tekee aseesta uskomattoman hienon tuntuisen kädessä, kuten myös hienon katsella. Ehdottomasti näkemäni vaivan arvoinen projekti. Rahallisestihan tämä on naurettavan halpa muutos aseelle. Sanoisin että Lekan sivujen varoitus työkaluista ja taidoista käyttää niitä on varsin oikeutettu, en suosittele kenellekään joka ei ole puuta pahemmin käsitellyt.


Työkaluja sanoisin että tähän tarvitaan ainakin:

  • rautasaha + varateriä
  • terävä puukko - mielellään lyhyellä terällä
  • ruuvimeisseleitä
  • ruuveja (ainakin yksi pitkä puuruuvi sekä uppokantapultit joilla kiinnittää hihnalenkki perään)
  • jonkinlainen porakone ja teriä

Lisäksi tarpeeseen voivat tulla pehmeäpäinen vasara, talttoja, Dremel tai vastaava, ruuvipenkki sekä mustaa maalia. Itse työstin tämän kaiken kerrostaloasunnossa, vielä melko pienessä sellaisessa, ilman ruuvipenkkiä tai monimutkaisia työkaluja joten ei tämä mahdottomia vaadi...




Kommentteja artikkelista voi lähettää sähköpostitse kirjoittajalle.



Yhteisö

Et ole kirjautunut sisään.

Kirjaudu sisään
Rekisteröidy


Up!