Marui Mk23 Fullset

Teksti ja kuvat Carbine, taitto Gravewind
Viimeksi päivitetty 7.5. 2005


Hakemisto

Historiaa
Maruin versio
LAM-yksikön parannusoperaatio
Lipas ja sen ongelmat
Loppusanat

Historiaa

Mk.23:n juuret löytyvät H&K:n USP-mallista, josta tämä suurempikokoinen laitos on rakennettu US SOCOM:n vaatimuksien mukaiseksi. Eroja USP:n ja Mk.23:n välillä on hyvin vähän, suurin niistä Mk.23:n suurempi koko. Toisin kuin USP:ssä, ovat Mk.23:n kaliiberivaihtoehdot rajattu yhteen - .45 ACP. Mk.23 ei ole myöskään mikään aivan tavallinen pistooli, vaan sen mukana seuraa poikkeuksetta LAM (valaisin- ja LASER) -yksikkö sekä vaimennin. Kumpikaan ei kuitenkaan ole H&K:n käsialaa, vaan LAM:t valmistaa Insight Technologies ja vaimentimet KAC, eli Knight's Armament Corporation. Kyseinen vaimennin on tarkoitettu nimenomaan .45 ACP - kaliiberille, eikä täten sovi muita kaliibereja käyttäviin aseisiin real-steel -maailmassa, vaikka niitä muovikuula-aseissa näkeekin asennettuna ties mihin. Aito LAM puolestaan pitää sisällään näkyvän LASER:in, infrapuna-LASER:n sekä valaisimen. Lisäksi aseelle on kehitetty ainutlaatuinen reisikotelo, johon mahtuu ase LAM:lla varustettuna, vaimennin sekä kaksi lisälipasta. Replikoita tästä kotelosta valmistavat sekä Milforce että KSC.



Klikkaamalla saat kuvasta isomman version.


Maruin versio

Aseen tultua markkinoille muutama vuosi takaperin tuli siitä saman tien suunnaton hitti, etenkin rapakon takana. Aseelta ei juuri osattu odottaa paljon, ja ennen julkaisua ei juuri muuta ollutkaan tiedossa kuin että ase on kaasutoiminen NBB ja sen mukana tulee toimivan LAM-yksikön sekä vaimentimen. Muovinen LAM ledeineen oli suurehko pettymys suurelle yleisölle, mutta vaimentimen mahtava toiminta löi kaikki ällikällä.



Klikkaamalla saat kuvasta isomman version.


Ulkoisesti ase on varsin muovinen, lukuunottamatta toimintaan liittyviä osia kuten varmistinta, hanaa, liipaisinta, luistisalpaa ja lipassalpaa. Kaikeksi onneksi myös ulkopiippu ja luistin palautusjousen kara ovat metallia ja tuovat mukavasti lisäpainoa muuten varsin kevyelle aseelle. Myös kokometallinen lipas lisää aseen painoa. Harmillista kyllä, tähtäimetkin ovat muovia ja valettu samaan könttiin luistin kanssa, joten niitä ei myöskään voi säätää kuten oikeassa aseessa. Vireenvapautin on samoin valettu kiinteästi muovirunkoon. Aseen saa viritettyä luististakin, mutta se ei ole tarpeen, sillä ase on täysin kaksitoiminen, kuten suurin osa muistakin markkinoilla olevista NBB-aseista. Mukana tuleva vaimennin on kokonaan metallia ja täytetty kokonaan vaimennusmateriaalilla. LAM-yksikkö on muovia.



Klikkaamalla saat kuvasta isomman version.


Sisäisesti aseen valmistusmateriaalit seurailevat pitkälti ulkopuolta ja lähes koko kaasukoneisto on muovia. Laukaisukoneisto sen sijaan on onneksi metallia. Laukaisukoneiston osalta ase myös eroaa valtavirran NBB-aseista, sillä liipaisimen liike liikuttaa lataussuutinta, eikä ulkopiippua kuten esim. KHC:n aseissa. Näin Marui on saanut aseen rakenteen lähemmäs oikeaa ja kevennettyä laukaisua, joka on kaikesta huolimatta varsin jäykkä. Tuplia ei siis tällä aseella liiemmin ammuta.



Klikkaamalla saat kuvasta isomman version.


Toiminnallisesti ase edustaa halvempien kaasuaseiden, ja miksei kaasuaseiden yleensäkin, huippua. Hop-up on säädettävä, mutta säätö vaatii luistin irrottamisen rungosta. Tämä tapahtuu samalla tavoin kuin oikeassa aseessa, eli luistia vedetään sen verran taakse, että luistinsalvan akseli on kohdakkain luistissa olevan leikkauksen kanssa, jonka jälkeen luistinsalvan saa painettua irti ja luistin vedettyä irti rungosta eteen ja ylös. Hop-up:in säätörulla sijaitsee piipun kammion päässä, eikä säätämiseen tarvita minkäänlaisia työkaluja.

Tehoa aseesta löytyy vallan riittävästi. Green Gasilla aseen lähtönopeus on noin 110m/s luokkaa ja mikäli ylipaineventtiilin tukkii lippaasta ja/tai virittää venttiileitä nousee lähtönopeus entisestään. Kyseisen modifikaation jälkeen aseen lähtönopeudeksi mitattiin 113-115m/s 0,2g kuulalla, lämpötilan ollessa +20°C. Myös sanonta "silent and deadly" pätee tähän aseeseen. Vaimennin kiinnitettynä on aseen ampumaääntä lähes mahdoton kuulla yli kymmenen metrin päähän, etenkin pelin tiimellyksessä. Kantamaa aseesta löytyy vallan tarpeeksi, kunhan hopin säätää kuntoon. Ihmisen kokoiset maalit ovatkin helppo maali 40m päästä. Myös tarkkuus on huippuluokkaa ja 15m päästä aseella saa helposti ammuttua 20cm kasaa vakiotähtäimillä. Kylmenemistä ei juuri esiinny ja lippaan kaikki 28 kuulaa saa rauhassa ampua menemään niin nopeasti kuin kykenee liipaisinta vetämään. Lähtönopeus putoaa jyrkästi kaasun lähestyessä loppuaan ja viimeiset kuulat käytännössä putoavat piipusta ennen kuin paine loppuu kokonaan.



Klikkaamalla saat kuvasta isomman version.


LAM-yksikön parannusoperaatio

Aseen mukana seuraava LAM-yksikkö (Laser Aiming Module) on käytännössä vain muovikotelo, jonka sisältä löytyy kaksi LED:iä. Toinen on pienempi punainen ja simuloi ilmeisesti infrapuna-LASER:ia, ja toinen umpiolla varustettu LED on itse valaisin. Lienee tarpeetonta sanoa, että yhden LED:n tuoma valoteho ei riitä juuri muuhun kuin esimerkiksi kartan lukemiseen. Näinpä asialle on tehtävä jotain.

LAM-yksikkö koostuu neljästä osasta; paristokotelon kannesta, linssin pidikkeestä (joka lähtee irti kiertämällä neljäsosakierroksen) ja kahdesta puolikkaasta, jotka kiinnittyvät toisiinsa ruuveilla (kannat löytyvät yksikön oikealta puolelta). Yksikköön mahtuu kolme kappaletta AAA-koon paristoja, jotka alkuperäisessä LED-konfiguraatiossa kestävät todella kauan. Yksikön johdotus on suhteellisen ohutta, mutta riittävää tähän vähän virtaa kuluttavaan tarkoitukseen. Kytkinmekanismi on kaksivaiheinen, jossa yksikön alapuolella sijaitseva rulla toimii ns. on-off - katkaisimena ja takaosassa sijaitseva lapa itse katkaisimena, jossa on vielä kaksi asentoa: aina päällä ja hetkellinen. Näihin kytkimiin ja niiden mekaniikkaan ei kannata tai edes tarvitse koskea valotehoa parannettaessa.

LAM-yksikön avaaminen on yksinkertainen tehtävä, ja siitä luulisi suoriutuvan kenen tahansa. Paristot poistetaan paikaltaan ja kotelon kansi jätetään erilleen. Tämän jälkeen puolikkaiden kolme kiinnitysruuvia avataan, linssi ja sen kiinnike irrotetaan yksikön etuosasta ja puolikkaat erotetaan varovasti toisistaan esimerkiksi talttapääruuvimeisseliä apuna käyttäen.

Ensimmäinen vaihe valotehon parantamisessa on turhan punaisen LED:n poisto. Sen paikalle voi halutessaan johdottaa LASER-osoittimen, mutta tällöin itse kytkinmekanismia joutuu myös muuttamaan tai muutoin sekä valaisin että LASER palavat samanaikaisesti. Punaisen LED:n poisto tapahtuu katkaisemalla siihen johtavat johdot aivan juuristaan tai vaihtoehtoisesti avaamalla niiden juotokset kolvilla kuumentaen. Itse LED sijaitsee muovisessa pidikkeessä, jonka avaamiseen tarvitaan pihtejä. Punainen LED etuvastuksineen voidaan heittää suoraan odottamaan seuraavaa projektia, sillä sille ei tässä tapauksessa ole enää käyttöä, liekö sitten koskaan ollutkaan.

Toinen vaihe on varsinaisen valaisinledin poistaminen ja korvaaminen paremmalla halogeenipolttimolla. LED:n irrotukseen tarvitaan kolvia, jolla sen kontaktipintoihin kiinnittävä tina sulatetaan ja komponentti poistetaan paikaltaan. Umpio kannattaa irrottaa ennen tätä, ettei se vahingoitu. LED:n poistamisen jälkeen irrotetaan sen etuvastus, jonka tilalle juotetaan sopiva johdonpätkä yhdistämään kontaktipinnat toisiinsa. Tämän jälkeen entisen LED:n L:n muotoisten kontaktien välissä sijaitsevaa muovia lyhennetään etupäästään niin, että etureuna tulee samalle tasolle kontaktipintojen etureunojen kanssa. Tässä vaiheessa kannattaa asentaa paristot takaisin paikalleen ja kokeilla kumpi uuden polttimon napa on +, ja kumpi - merkkinen. Kun asiasta ollaan varmoja ja paristot ovat jälleen irti kotelostaan, juotetaan uusi halogeenipolttimo, joka tässä tapauksessa tulee Energizer - merkkisestä taskulampusta, LED:n paikalle. Käytännössä mikä tahansa halogeenipolttimo, jonka jännitteenkestävyys on vähintään 4,5V, sopii. Käytetty Energizerin polttimo kestää 6V, ja on halkaisijaltaan juuri sopiva alkuperäiseen umpioon. Tämän jälkeen umpion takareunasta poistetaan muovia sen verran, että se istuu hyvin kiinni polttimossa ja yksikön puolikkaat mahtuvat takaisin kiinni. Polttimon ja umpion liitoksen voi halutessaan tiivistää esimerkiksi pienellä määrällä kuumaliimaa.



Vanha kytkentä. Kummallakin LED:llä on etuvastus joka estää komponentin hajoamisen.



Uusi kytkentä. Lamppu ei tarvitse vastusta eikä sen kytkemissuunnalla ole merkitystä.


Kolmas vaihe on testaus. Yksikön toiminta kannattaa testata kun puolikkaat ovat vielä irti toisistaan, sillä mikäli kaikki ei olekaan kunnossa ei koko yksikköä tarvitse purkaa uudestaan. Tämän jälkeen paristokotelo ja valaisinyksikkö laitetaan paikalleen toiseen yksikön puolikkaaseen niin, että umpio tulee juuri yksikön etureunan sisäpuolella, kuten alkuperäisessä kunnossaan ja ennen punaista LED:ia peittänyt muovinpala tulee siististi takaisin omaan koloonsa. Yksikön puolikkaat laitetaan kiinni, linssi asetetaan umpion päälle ja linssin kiinnike asennetaan paikalleen.

LASER-osoittimen lisääminen punaisen LED:n tilalle vaatii jo huomattavasti enemmän paneutumista ja taitoa. Käyttökytkintä joutuu muokkaamaan niin, että toinen asento on valaisimelle ja toinen LASER:lle. Lisäksi LASER:lle täytyy asentaa säätöruuvit yksikön kuoriin ja pahimmassa tapauksessa vastus säätämään virran ja jännitteen käytetylle osoittimelle sopivaksi. Mikäli haluaa tosissaan säätää, voi yksikön kumpaankin LASER-paikkaan asentaa osoittimen. Toiseen voi asentaa esimerkiksi punaisen ja toiseen vihreän LASER:in. Tällöin hinta kuitenkin nousee räjähdysmäisesti ja kytkimiä joutuu jälleen muokkaamaan. Lisäksi LASER:in käyttökelpoisuus airsoftissa on varsin rajoitettu, joten projektia ja sen mielekkyyttä kannattanee harkita kerran jos toisenkin.

Kaiken kaikkiaan projektiin kuluu noin puoli tuntia, ellei punaisen LED:n tilalle asenna LASER-osoitinta, ja rahaakin kuluu vain noin viisi euroa, joka sisältää käytetyn tinan, johdon ja kaksi poltinta, joista toinen jää varalle. Pelkän valaisimen vaihto tuo jo huomattavan lisän yksikön käyttökelpoisuuteen. 4,5V teho riittää käytännössä mainiosti sisätiloihin hämärässä ja pimeässä, joskin alkuperäisen umpion heijastama laaja valokeilan ala vähentää valon käyttökelpoisuutta pidemmillä matkoilla, vaikka tehoa olisikin riittävästi. Surefiren tai sen polttimoita käyttävien valaisimien tasolle ei tälläkään tekniikalla tietenkään ylletä, mutta paristokotelon muokkaaminen Litium-paristoille ja suuremman umpion sovittaminen yksikön sisään olisi jo niin suuri homma, että sitä ei välttämättä enää kannattaisi alkaa rakentaa alkuperäisen yksikön kuoriin.



Klikkaamalla saat kuvasta isomman version.


Lipas ja sen ongelmat

Mk.23:n lipas toimii sekä kuula-, että kaasusäiliönä. Kuulia lippaaseen mahtuu 28 kappaletta ja kaasua säiliössä riittää yhdellä täytöllä noin kolmen lippaan tarpeisiin, eli kutakuinkin 80-90 laukaukselle. Lipas on kuitenkin varustettu ylipaineventtiilillä, joka alkaa ennemmin tai myöhemmin vuotaa korkeapaineisia kaasuja käytettäessä, sillä venttiilin jousi löystyy. Ase on suunniteltu HFC134a-kaasulle, joten jo Green Gasin käyttö heikentää venttiilin jousta ja lopulta johtaa venttiilin aukeamiseen jokaisen täytön yhteydessä. Venttiilin sulkeminen lopullisesi paitsi poistaa vuodot, mutta myös lisää tehoa, sillä paine lippaassa pääsee kasvamaan entistä korkeammaksi.

Jotta ylipaineventtiiliin pääsee käsiksi, on lippaan pohjalevy poistettava. Homma ei sinänsä olekaan aivan yksinkertainen, sillä pohjalevy on kiinnitetty paitsi kahdella lippaan lävitse menevällä tapilla, myös vain toisella puolella sijaitsevalla tapilla, joka pitää porata irti. Tappia ei tarvitse onneksi uusia porauksen jälkeen, vaan pohjalevy pysyy hyvin paikallaan kahdellakin tapilla. Pohjalevyä poistettaessa tulee ylipaineventtiiliä ja sen jousta varoa, sillä ne ponnahtavat helposti pois paikoiltaan kun pohjalevyn vetää irti lippaasta.



Aukiporatun kiinnitystapin jättämä kolo.


Lippaan ollessa onnistuneesti purettu on aika tukkia ylipaineventtiili. Tähän tarvitaan silikoniliimaa, alkuperäinen venttiili, sen tiiviste ja jousi sekä vahvaa epoksiliimaa. Operaatio aloitetaan laittamalla kohtuullinen määrä silikoniliimaa ylipaineventtiilin reikään, jonka jälkeen venttiili kaikkine osineen asennetaan takaisin paikoilleen ja pohjalevy kiinnitetään takaisin lippaan runkoon. Liiman kuivumisaika on yleensä noin viisi tuntia, jonka jälkeen lippaan pohjalevy jälleen irrotetaan ja ylipaineventtiili kiinnitetään lopullisesti reikäänsä epoksiliimalla. Tämä ei kuitenkaan ole täysin välttämätöntä, vaan yleensä pelkkä silikoniliima ja alkuperäinen jousi riittävät pitämään ylipaineventtiilin suljettuna. Mikäli kuitenkin haluaa olla asiasta varma, voi venttiilin jousen ottaa pois paikoiltaan ja jättää venttiilin paikoilleen, jonka jälkeen jäljelle jäänyt tila täytetään epoksilla aina lippaan pinnan tasalle asti. Kaikki ylijäämä kannattaa hioa pois liiman kuivuttua, jotta pohjalevy menee varmasti hyvin paikoilleen.

Lippaan kaasuvirtausta voidaan parantaa muuttamalla pääventtiilin rakennetta. Venttiili koostuu rungosta, jonka sisällä venttiilin neula liikkuu. Rungossa on neljä pientä reikää, joista kaasu purkautuu ulos. Venttiiliä muutetaan niin, että reikiä jää vain kaksi, jolloin niiden koko on myös suurempi ja venttiili virtaa paremmin. Oheisesta kuvasta voi katsoa mallia, sillä vastaahan kuva tuhatta sanaa. Hyvä työkalu operaation suorittamiseen on Dremel-monitoimityökalu leikkuupyörällä varustettuna. Kaikki jäljelle jäävät purseet, epätasaiset pinnat, ynnä muut kannattaa hioa ja kiillottaa aloittaen karkeammalla hiomapaperilla (600) ja siirtymällä hienompiin, aina 1200 asti. Tuloksena on paremmin virtaava venttiili, joka luonnollisesti nostaa aseen lähtönopeuden ohella myös kaasunkulutusta. Tiivisteitä tulee varoa operaation aikana ja paras tapa onkin purkaa venttiilin niin, että neula ja sen tiivisteet ja runko ovat toisistaan erillään, jolloin mahdollisuudet epäonnistua ovat hyvin paljon pienemmät.



Toinen ongelmakohta aseen lippaassa on täyttöventtiili, jonka yhteensopivuus green gas - pullon kanssa on vähintään kehno, joka taas johtaa kaasun karkailuun täyttövaiheessa. Helppo tapa tiivistää venttiilin ja pullon liitos, on asettaa venttiilin pohjalle ohut siivu 1mm silikonijohdon kuorta, josta on ensin tietenkin poistettu johdelangat. Siivun paikallaan pysyminen kannattaa varmistaa pienellä tipalla superliimaa, mutta täyttöventtiilin neulaa tulee varoa, ettei liimaa joudu sen väliin ja jumiuta venttiiliä. Helppo tapa painaa tiiviste venttiilin pohjalle on esimerkiksi tyhjällä kaasupullolla, mutta myös kellosepän pienet talttapäämeisselit toimivat hyvin. Tiivisteen tulee olla mahdollisimman ohut, jotta se ei estä kaasupulloa painamasta täyttöventtiilin neulaa kokonaan auki. Tiivistetty venttiili ei vuoda täytettäessä lainkaan, joten kaasua säästyy jopa huomattavia määriä kaiken aineen mennessä sinne minne pitääkin eli lippaaseen.

Loppusanat

All go, no show lienee erittäin kuvaava lausahdus aseesta. Ulkoisesti ase ei juuri kauneudella tai laadulla hyppää silmille, mutta toiminta on sitäkin parempaa. Mikäpä olisi sen parempi vaihtoehto tosipelaajalle? Muutamia pieniä vikoja lukuun ottamatta ase on hyvä kokonaisuus Maruilta ja taatusti halvan hintansa väärti.

Kommentteja artikkelista voi lähettää sähköpostitse kirjoittajalle.



Yhteisö

Et ole kirjautunut sisään.

Kirjaudu sisään
Rekisteröidy


Up!