Maastoon naamioitumisen ABC

Teksti ja kuvat kermainen, taitto ajk
Viimeksi päivitetty 19.1. 2004


A. Naamioituminen

Pääsääntöisesti teksti käsittelee naamioitumista kesällä luonnossa, mutta rakennettu ympäristö/sisätilat ja talvi on otettu huomioon silloin kun siitä erikseen mainitaan. Kasvojen maalaaminen naamiovärein on käsitelty omassa artikkelissaan.


Tehtävä ja kompromissi



Heti aluksi kannattaa miettiä mihin jää viettämään taukoa. Klikkaamalla isompi versio.


Naamioituminen ja vihollisen tähystykseltä suojautuminen on aina kompromissi kahden asian, huomaamattomuuden ja nopeuden välillä. Raskas naamiointi antaa hyvän suojan, mutta alkaa olla fyysisenä taakkana ja muunlaisena haittana nopeuden tiellä. Tämän takia lähtökohtana naamioinnin tarpeen miettimiselle pitää olla aiottu tehtävä tai rooli taistelukentällä. Tätä voidaan soveltaa yksilöstä joukkoon. Muutamilla esimerkeillä:

  • Tarkka-ampujana tai tiedustelijana toimiva yksittäinen taistelija tai pari, jonka tärkein ominaisuus toiminnassa on yllätyksellisyys, havainnointi ja tarkkuus, voi hyvin käyttää luonnonmateriaaleilla paranneltua ghillietä. Heidän tehtävänsä pystyy toteuttamaan paikallaan olemalla tai rauhallisella liikunnalla, joten raskas ja lämmin varustus ei kesälläkään ole ylitsepääsemättömän vaikea.
  • Pieni ryhmä, vahvuudeltaan viitisen taistelijaa, jonka tehtävänä on vihollisen pääjoukon hidastaminen. Tällainen joukko ei voi kantaa kokonaisia ghillieasuja, koska heidän on kyettävä nopeisiin liikkeisiin vihollista seurattaessa tai taistelusta irtauduttaessa. Toisaalta myös naamiointi on väijytyksiä ja tarkkailua tehdessä tärkeää, joten sopiva kompromissi voisi olla ghilliehattu, huppu tai viitta.
  • Normaaliin rintamataisteluun tarkoitettu joukkue ei tarvitse ghillieasuja. Ne hidastavat liikettä tarpeettomasti, etenkin kun isomman joukon liikettä on yksittäisen taistelijan naamioinnilla erittäin vaikea kätkeä. Normaali maastopuku on paras vaihtoehto tällaisessa tehtävässä.

Nämä siis olivat yleistyksiä ja esimerkkejä, aina on myös poikkeuksia.

Kehon naamiointi

Naamioinnilla pyritään hämäämään vihollisen ajatusprosessia. Kun vihollinen saa aistiärsykkeen, joka ei vastaa hänen odotuksiaan, hänen toimintansa viivästyy. Suomeksi: naamioitua taistelijaa ei ammuta niin nopeasti. Tähän ajatusprosessiin liittyy airsoftissa välittömimmin kaksi aistia, näkö ja kuulo. Tässä keskitytään näköön, kuulo käsitellään äänikurin alla. Joskus tavattua kuudetta aistia voi ilmeisesti hämätä myöskin, mutta jätän tämän oman mielenkiintonne nojaan.

Silmä havaitsee nopeimmin ympäristöstään selkeästi erottuvia kohteita. Naamioinnilla pyrimme siis sulautumaan ympäristöömme. Silmä tarkkailee väriä ja muotoa, joten niitä pitäisi siis muuttaa.

Alkeellista naamiointia on oikean väristen vaatteiden pukeminen. Yleisesti ottaen sävyn pitäisi olla luonnollinen (tarkoittaen luonnossa esiintyvää) ja hieman ympäristöä tummempi, koska taistelija viettää suurimman osan ajastaan joko suojassa, piilossa tai molemmissa eli yleensä varjoisessa paikassa. Tämä koskee myös alusvaatetusta: maastopuvun alta näkyvä valkea t-paita ei ainakaan lisää naamioarvoa ja samalla vaivalla sinne alle laittaa tumman tai vihreän paidan. Toinen huomionarvoinen seikka on sukat, lyhempivartisia kenkiä käytettäessä. Päähineen väri on erityisen tärkeä, samoin muihin yksityiskohtiin kuten hanskoihin ja aseen hihnoihin kannattaa kiinnittää huomiota. Kesällä vihreät, talvella vaaleat vaatteet. Pelipaikan mukaan.



Sopiva maastopuku naamioi jo itsessään melko hyvin, päähine lisää tehoa. Klikkaamalla isompi versio.


Talvella lumitilanteen etukäteinen tarkastelu voi olla hyvinkin hyödyllistä. Jos todella löytyy kattava puolen metrin peite joka paikasta, lumipuku ja valkoinen pipo voi olla erinomainen ratkaisu. Monesti metsässä pelatessa kuitenkin yläosaan voi pukea huoletta esimerkiksi harmaan takin ja hatun talvisodan esimerkin mukaan.

Muodon rikkomisen ensimmäinen askel on maastopuku. Ollessaan hyvin valittu kuviointi rikkoo kehon ääriviivoja ja sulauttaa sinua ympäristöösi. Maastopuvun valinta on kuitenkin vaikeampaa kuin yksisävyisten vaatteiden, koska lähes kaikkien kuvion värien tulisi olla maastossa esiintyviä, jotta värinaamiointikin toimisi. Kannattaa myös ottaa huomioon, että oikeita maastopukuja käytetään pääasiassa pidemmiltä kontaktimatkoilta kuin mitä muovikuula-peleissä ja ne on myös sen mukaan suunniteltu. Myös pimeissä ja hämärissä sisätiloissa sekä rakennetussa ympäristössä maastopuku (erityisesti harmaat/siniset) on mustaa vaatetusta parempi, koska kuvionti rikkoo myös siluettia.

Muutamia yksittäisiä havaintoja muodon rikkomisesta. Pään ja hartioiden muodon rikkominen on maastopuvusta seuraava askel. Tähän voidaan käyttää löysää huppua (bw-lumipuvussa erinomainen), boonie- tai ghilliehattua. Pään naamionnin haittapuolena on yleensä aina omankin tähystyksen häiriintyminen ja lämmön haihtumisen vaikeutuminen.



Hattuun tai kypärään voi nopeasti lisätä sopivaa naamiointia suoraan maastosta. Klikkaamalla isompi versio.


Torson muoto, varsinkin taisteluliivien kanssa, voi olla varsin neliskanttinen. Henkseli-tyyppiset kantolaitteet ovat naamioarvoltaan liivejä parempia. Pelkkää maastopukua tai takkia käytettäessä ei sitä kannata kiristää hiihtotrikoon tasolle, koska jokainen ylimääräinen poimu toimii ghillien tavoin ja rikkoo muotoa. Tämän takia myös taisteluliivejä käytettäessä tulisi takinhelman antaa roikkua housujen päällä.

Sisällä pelattaessa muodon rikkominen ei ole yhtä hyödyllistä kuin ulkona, koska useimmiten vähänkään siistimmissä tiloissa ei liiemmin epäsäännöllisiä muotoja löydy. Lisäksi raskaan naamioinnin haitat aistihavainnoissa ja liikenopeudessa korostuvat sisätiloissa.

Kokonaisen ghillie- tai röllipuvun tekemiseen löytyy internetistä vähällä vaivalla yksityiskohtaisiakin ohjeita, joten en sitä ala yksityiskohtaisesti selittämään. Lähtökohtaisesti ghillien tulisi olla pohja, josta paikanpäällä luonnonmateriaaleista rakennetaan varsinainen naamioasu. Yksi vaihtoehto kokoaikaiselle rölleilylle on mukana kannettava kevyempi ghillie, kuten poncho-mallinen, jonka voi sitten kääräistä rulalle selkään esimerkiksi pitkän siirtymisen ajaksi.


Varusteiden naamiointi

Kehon naamioinnin yhteydessä puhuttiin säännöllisistä eli geometrisista muodoista. Varusteethan varsin usein ovat tällaisia kulmikkaita, helposti havaittavia objekteja. Käsitellään jokaista varustekategoriaa erikseen.

Suojalasit on jokaisellä päässään. Ja koska ne ovat päässä, niiden näkyvyys on hyvä ja naamioiminen tärkeää. Valitettavasti tässä kohtaa tärkein päätös tehdään suojalaseja ostettaessa, koska linssin naamioiminen on varsin rajattua. Isot linssit ovat erityisen näkyvät, kuten joissakin paintball-maskeissa. Kasvoja suojaavia osia voidaan tietysti naamioida helpostikin.

Ase on toinen varustekappale joka kaikilta löytyy. Myös aseen näkyvyys on suuri. Airsoft-asetta naamioidessa olisi henkilökohtaisena mielipiteenäni hyvä pitää mielessä oikeiden aseiden naamiointi, eli ottaa huomioon mitä kohtia aseesta pitää jättää peittämättä jotta se toimisi turvallisesti. Tarkoitan tällä liikkuvia, hylsyporttia ja piipun päätä, erityisesti erilaisia suujarruja/liekinhajottajia. Aseen naamioinnissa toinen huomionarvoinen seikka on miettiä, mitkä osat siitä ovat erityisen suuria tai näkyviä ja sitten naamioida nämä. Yleensä riittää tukin, piipun ja mahdollisesti tähtäinlaitteen naamiointi. Jos käyttää kankaan sijasta teippiä tai maalia, myös laatikon naamiointi on mahdollista. Kohtuus on tässä kohtaa erityisen tärkeää. Jos pyssy näyttää horsmalta, sen käyttö, mikä kuitenkin on edelleen naamiointia tärkeämpää, saattaa vaikeutua.



Aseesta ei ole välttämätöntä naamioida kahvaa ja perää, kuvan PSG-1 sulautuu maastoon jo varsin hyvin. Klikkaamalla isompi versio.


Kantolaite on myös yksi näkyvä varustekappale. Erityisesti väärän värinen (musta) rynnäkköliivi. Tällaisen naamiointi on erittäin hyödyllistä, jollei ole alunperinkin valinnut mustaa liiviä koska se on yhtä tyylikäs kuin Masters of the Universe. Myös isot reput voi naamioida. Henkselityyppiset kantolaitteet yleensä eivät ole hirvittävän näkyviä ja joka tapauksessa niiden naamiointi olisi vaikeaa. Kantolaitteisiin on yleisesti ottaen helppo ripustaa muuta naamiointia, kuten ghillie-virityksiä ja luonnonmateriaaleja.

Muut suojavarusteet, kuten kypärät ja polvisuojat, kannattaa naamioida niiden näkyvyyden mukaan. Kypärän naamioimisen tärkeyden jokainen varmasti ymmärtää. Myös mahdollinen muu mukana kannettava varustus kannattaa naamioida tehtävän edellyttämällä tavalla (esimerkiksi telamiina- tai sinkopropit).


Asemien ja ajoneuvojen maastoutus lyhyesti

Kun taistelija on oppinut naamioimaan itsensä, on myös hyödyllistä osata maastouttaa keinotekoiset suojarakennelmat. Tämä tietysti koskee ainoastaan skenaarioita joissa kyseisiä kohteita esiintyy. On hyvä muistaa että vähänkään isomman kohteen maastoutus muuta kuin pidemmältä matkalta tapahtuvaa tarkkailua vastaan on erittäin vaikeaa, eli aikaa vievää, ja myös jotakuinkin turhaa.

Rakennuksia ja ajoneuvoja voidaan maastouttaa naamioverkoin ja luonnonmateriaalein. Naamioverkkoja tulisi asettaa jonkinlaisten tukikehikkojen eikä suoraan maastoutettavan kohteen päälle muodon rikkomiseksi. Taas pitää muistaa käytettävyys, esimerkiksi katetun bunkkerin naamiointi ei saa peittää tulitusaukkoja tai kulkuteitä.

Kaivetun aseman naamiointi on helpompaa, mutta vaatii myös työnsä. Tärkeää on tasoittaa kaivanteen reunat niin, ettei maasta nouse selkeää kumpua. Tämän jälkeen hienonaamiointi kävyillä ja sammakoilla yleensä riittää. Airsoft-kelpoisen aseman rakentaminen on oikeaa asemaa todella paljon helpompaa, kun ei tarvitse huolehtia suoja-arvoista. Kymmenenkin senttiä hiekkaa riittää varsin hyvin pysäyttämään jopa 0,43 gramman muovikuulan...


B. Liike

Yksi silmän tehokkaimmin havaitsemista asioista on liike. Niinpä liikettä välttämällä vältämme havaituksi tulemista. Naamiointi on ns. passiivista tähystykseltä suojautumista, oikein suoritettu liike aktiivista. Tässäkin on jälleen kompromissin paikka. Hyvin harvoja tehtäviä voidaan suorittaa ilman liikettä ja useimmissa vaaditaan jopa nopeaa liikettä tavoitteiden saavuttamiseksi.

Erityisesti silmä havaitsee poikittaista liikettä, siis sivulta sivulle. Syvyyden hahmottamisessa silmä ei ole yhtä tehokas, joten liike suoraan katsojaa kohti tai poispäin on vaikeampaa havaita. Samoin nopea liike havaitaan hidasta helpommin (tai nopeammin, miten vain).



Paikollaan pysymällä voi pysyä näkymättömissä vähäiselläkin lisänaamioinnilla. Klikkaamalla isompi versio.


Tästä syystä kaikki poikittaisliike tulisi suorittaa täydellisessä näkösuojassa. Liikkeen pitäisi myös tähystyksen alla olla mahdollisimman matalaa. Ympäristön tarkkailu on myös suositeltavaa. Horisontissa (taivas taustalla) tai muuten vaan erivärisen taustan edessä seisominen on helposti vältettävissä pienellä liikkeen etukäteissuunnittelulla. Erilaisia liikevaihtoehtoja tulisikin miettiä aina kun aikaa siihen on. Varjot ovat aina valoisia kohtia suositeltavampia.

Maasto tulee tiedustella liikkeen suunnittelua varten ja erilaisia toimintoja varten on hyvä suunnitella reittejä jo etukäteen: ”Ryhmä yksi, vihollisen hyökätessä suunnasta A siirrytte kivikon Kärppä taakse suojaamaan joukon irtautumista.”

Kontrastierot parantavat naamioinnin tehoa koska ne peittävät alleen kohteen alkuperäiset kontrastierot, mutta liikkuvat kontrastierot ovat näkyvämpiä. Tämä selkokielellä tarkoittaa sitä, että paikallaan oltaessa sopiva maastopuku on naamioarvoltaan parempi kuin yksivärinen, mutta liikuttaessa yksivärinen on vähemmän silmäänpistävä. Esimerkiksi oliivinvihreä vaatetus on liikkeessä vaikeammin erottuva kuin woodland-maastokuvio.


C. Ääni- ja valokuri

Näillä tarkoitetaan vihollisen helposti havaitsemien seikkojen käyttämisen tapaa ja kuten otsikosta näkyy, erityisesti rajoittamista. Pimeällä pelatessa lampun tai muun valaisun käyttäminen saattaa olla välttämätöntä. Joillakin keinoilla valaisun haitat omalle naamioinnille voidaan silti minimoida.

Jos pimeydessä on olemassa edes himmeitä valonlähteitä, himmeillä valoilla ei yleensä paranneta tilannetta. Samoin oma pimeänäkö katoaa heti, kun valoa vilahtaa, jollei pidä omia silmiään kiinni. Tässä onkin mielenkiintoinen ongelma: valon palaessa silmät auki pitävät ovat vahvoilla, ja tämän jälkeen etu siirtyy heille jotka pitivät silmänsä kiinni. Valojen käyttöä kannattaakin välttää viimeiseen asti ja esimerkiksi tehokkailla asevaloilla voi olla hyvinkin tehokasta valaista maalia silmät kiinni sekunnin ajan ja tämän jälkeen sammuttaa valot ja avata silmät...

Jos olosuhteista johtuu että valoja pidetään jatkuvasti päällä, valokeilat kannattaa suunnata maahan, eikä missään tilanteessa turhaan ylöspäin. Tämä näkyy todella kauas paljastaen asemat. Hyvin ylivoimaisessa tilanteessa, esimerkiksi useamman ryhmän ajaessa takaa vaikkapa karanneita vankeja, valojen käytössä voidaan tietenkin olla rohkeampia ja oikein käytettyinä rajata alueita.

Sama mikä koskee valoja, koskee tietenkin myös tulta. Savu toki näkyy myös päivällä. Tulen käsittelyssä kannattaa muistaa lisäksi Suomen laki ja terve järki. Lämpökameroita ja pimeänäkölaitteita ei (vielä) ole merkittävästi peleissä näkynyt, joten päivitän artikkelia sitten kun siihen tulee tarvetta niiden osalta.

Äänimaailma on oma osansa viholliselta piiloutumista. Käsimerkeillä korvataan käskyjä ja vakiomuotoisia viestejä kun näköyhteys on. Jos täytyy välttämättä puhua, mahdollisimman hiljaa. On suorastaan surullista kuulla huuto ”Täältä ne nyt tulee!” taistelijalta joka vielä sekunti sitten oli hyvässä piilossa.

Ääntä lähtee tietysti myös muusta kuin puhumisesta, mutta puhe on epäluonnollisena vaarallisinta. Jos kengän alla rasahtaa oksa, vihollinen ajattelee "mikä se oli?" kun taas puhetta kuullessaan tällaista arvuuttelua ei tule.

Liike on siis toinen ääntä aiheuttava tekijä. Nopeampi liike aiheuttaa enemmän ääntä kuin hidas. Aktiivisesti ääntä voi rajoittaa katsomalla mihin astuu, ajattelemalla etenemisreittiä ja niin edelleen. Passiivista ääntä täytyy sitten rajoittaa etukäteen valmistautumalla. Erityisesti kuulapussit ja –pullot voivat pitää pahaa ääntä, joten kuulien pakkaamista kannattaa miettiä. Metalliosat jotka hankaavat toisiaan vasten (esim. aseen hihnassa, taisteluvyössä tai jossain suuremmassa kantamuksessa) voi joko teipata tai peittää kumilla äänen vaimentamiseksi. Tämä myös säästää metallipintoja hankauksen aiheuttamalta kulumiselta. Joukon keinoja äänen peittämiseen varustepuolella on tyhjentää vesipullot yksi kerrallaan, koska jokainenhan tietää että vajaa vesipullo loiskuu...



Kommentteja artikkelista voi lähettää sähköpostitse kirjoittajalle



Yhteisö

Et ole kirjautunut sisään.

Kirjaudu sisään
Rekisteröidy


Up!