RK62-konversio

Teksti ja kuvat Juoksuhauta, taitto ajk
Viimeksi päivitetty 12.6. 2004


Tämän projektin tekijä tahtoi julkaista tekstinsä anonyymina.

Kalashnikovista RK62

Moni suomalainen softaaja haluaisi käteensä RK-62:n, mutta ei suinkaan valtion puolesta vaan 6-millistä muovikuulaa ampuvan version. Käytännössä ei ole mahdollista saada tehdasvalmisteista asetta, koska eri valmistajilla ja erikoisosia tekevillä firmoilla on suurempiakin mielenkiinnon kohteita kuin lähes tuntematon ase joka on vieläpä olemukseltaan hyvin lähellä Kalashnikovia ja Galilia. Jälleen kerran, jos ei valmista saa niin tehdään itse. Tässä pieni kertomus tämän varsin mielenkiintoisen projektin vaiheista.



Projekti alkuvaiheessa, runkoa ei vielä muokattu lainkaan. Klikkaa kuvaa nähdäksesi suuremman version.


Ylläolevassa kuvassa projekti on vielä hyvin alkuvaiheessa. Aseen pohjana on siis Tokyo Maruin AK-47s-versio, josta on karsittu turhat kilkkeet, kuten taittoperä, pois. Sen kiinnitysreiät ovatkin avonaisina näkyvissä. Muutamia osia, kuten laatikonkansi, kädensuojukset ja kaasumännän suojaputki on jo soviteltu kiinni.

Rungosta huomaa vielä alkuperäiset merkinnät (numerot) ja muovisen värin. Myös kahva on vielä muotoilultaan perusmallia. Lipas on tässä vaiheessa jo muokattu yhteensopivaksi katkaisemalla hieman lippaan suuaukkoa ja sovittamalla muovikuulalippaan koneisto sisälle.

Seuraavana työvaiheena oli aseen rungon muokkaus, johon kuului taittoperän kiinnitysreikien tukkiminen, kaiverrusten peittäminen sekä maalaus. Reiät on paikkailtu Plastic Paddingillä ja pinta on lopuksi hiottu siistiksi ja puhtaaksi. Tämän jälkeen runko ja lipas maalattiin mattamustalla.

Kalashnikovin takatähtäin ja kaasumännän suojaputki kiinnittyy softisversiossa erilliseen runko-osaan. Tämän projektin tapauksessa kyseistä osaa piti muokata suorastaan ankaralla kädellä. Tässä vaiheessa pääasialliset työkalut olivat rautasaha ja viila. Takatähtäimen alla oleva koroke piti poistaa kokonaisuudessaan, jotta uusi kaasumännän suojaputki saatiin paikoilleen.



Runkoa paikkailtu ja putkiperän rakentaminen aloitettu. Klikkaa kuvaa nähdäksesi suuremman version.


Sillä välin kun runko ja lipas kuivuivat otin käsittelyyn kahvan. Esikuvassahan kahva on suora ja sen pinnassa on pieni karhennus. Heti kättelyssä totesin että vastaavaa karhennusta on turha edes yrittää, joten päädyin vain tekemään kahvasta suoran ja edes jonkin verran esikuvansa näköisen. Taas pöytälaatikosta Plastic Padding-tuubi esiin ja massaa sekoittelemaan. Sitten kahvan pintaan reilu kerros kittiä ja kuivumisen jälkeen hiomaan. Tähän työvaiheeseen sitten upposikin tunti jos toinenkin. Lopputulos onkin jo silmää ja kättä miellyttävä.

Ne lukijat jotka ovat jo aiemmin päässet tutustumaan kuuskakkoseen valtion puolesta huomaavat, että kahva ei ole läheskään samalla tavalla kiinni rungossa. Myös liipasinkaari ja lippaanirroitussalpa poikkeavat. Olen toki ottanut nämä seikat huomioon, mutta päätin harkinnan ja suunnittelun jälkeen etten rupea muuttamaan niitä Kalashnikov-mallista. Työ olisi ensinnäkin turhan haastavaa sekä lisäksi vaikea toteuttaa siististi ja rakennetta heikentämättä.

Kuvasta erottaakin jo rungon käsittelyn, pinta ei ole enää muovisen kiiltävä, reiät on tukittu ja turhat kaiverrukset poistettu. Kotkansilmät huomaavat ehkä myös ettei aseessa ole kuvanottohetkellä koneistoa sisässä. Aseen perässä on myös jo peräputken aihio suunnitteluvaiheessa.



Alkuperäiset Maruin merkinnät on poistettu.


Seuraavana urakkana oli saada peräputki & kolmio jotenkin järkevästi ja luotettavasti kiinni runkoon. Muutaman savukkeen ja ankaran mietinnän jälkeen päädyin vahvistamaan rungon peräosan pellinpalasella, johon oli porattu reiät. Peräputkeen kiinnitin niin ikään peltipalan eräänlaiseksi tulpaksi. Sekä siinä että rungossa oli rungon tukipalaa vastaavat reiät. Kiinnitys on toteutettu helpoimmalla mahdollisella tavalla, yksinkertaisesti kahdella teräksisellä popniitillä - ja kyllä kestää, aseen muovirunko antaa varmasti ennemmin periksi kuin perä vääntyy. Myös peräkolmio on kiinni popniiteillä. Perän kiinnitettyäni huomasin harmikseni ettei rataslaatikko enää mahtunutkaan normaalisti rungon sisälle, popniittien kannat ottivat laatikon takaosasta kiinni. Ei auttanut itku markkinoilla, mecha sai maistaa viilaa.

Oikeassa RK:ssä on peräputken päällä muoviputki, jonka tehtävänä on antaa taistelijalle hieman mukavampi paikka poskelle - kylmä teräsputki poskea vasten talvella ei ole kovin miellyttävä kokemus. Laiskana ihmisenä en lähtenyt etsimään sopivaa muoviputkea, vaan päädyin kutisesukkaan. Sitä ei tietenkään ollut sillä hetkellä kuin 15 cm jämäpaloina, mutta halvalla kun sain laitoin ne putken päälle ja peitin sauman muutamalla kerroksella teippiä. Tulevaisuudessa putken päälle tulee toki yhtenäinen kutistesukka, kunhan nyt Etolaan ehdin.

Piippu olikin projektin vaikein vaihe, ei niinkään suunnittelun kannalta, vaan sen kuka ja missä tekisi sopivan ulkopiipun. Monen koneistusfirman ja yksityishenkilön puheilla käytyäni sain erään tuttavan koneistamaan piipun. Kun aihiolla oli pituutta noin 450mm, tuotti läpiporaus vaikeuksia. Moiseen urakkaan kykeneviä tekijöitä ja laitteita ei tahtonut löytyä mistään.

Aihio josta ulkopiippu lopulta tehtiin onkin sitten oikean rynnäkkökiväärin piippuaihio. Siinä on 8 mm reikä, joka sitten oikeasti taottaisiin sitkeäksi, työstettäisiin rihlat ja koneistettaisiin oikeisiin mittoihin. Kun muutaman päivän odottelun jälkeen sain ulkopiipun itselleni, piti suunnitella kiinnitys joka menikin lopulta aivan samalla tavalla kuin Maruin Kalashnikovissa, eli muoviseen eturunkoon ruuvien puristukseen. Ruuvit lukitsin liimalla. Varsin helppo ja kestävä ratkaisu. Piipun suulla on kierteet suuliekinvaimenninta tai vaikka äänenvaimenninta varten.

Kaasukammio on osa, joka on oikeassa aseessa hyvin tärkeässä roolissa. Kaasukammion päällä on etutähtäin, ja se yhdistää piipun kaasumännän suojaputkeen. Aseella ammuttaessa osa ruutikaasuista pakenee aseesta ulos piipunsuun kautta ja osa antaa käyttövoiman automaattiselle toiminalle. Ruutikaasu nousee piipussa olevasta reiästä kaasukammioon, jossa odottaa kaasumäntä, joka on kiinni luistissa. Kaasut painavat männän sekä lukko-luisti-yhdistelmän taakse, lukko vapautuu sulkuasennosta ja ulosheitin nakkaa hylsyn ulos. Tämän jälkeen palautinjousi työntää luistin ja lukon eteen ja ottaa samalla lippaasta uuden patruunan patruunapesään. Kuten me kaikki tiedämme, muovikuulia ampuvat aseet eivät juuri tarvitse ruutikaasuja toimiakseen. Tästä huolimatta pitää kaasukammio muodollisesti olla replikassakin. Tämän osan tekoon meni melkein kokonainen päivä, mutta pitkien sahailu-, hitsaus- ja viilaussessioiden jälkeen sain tehtyä kohtalaisen hyvän jäljitelmän oikean aseen kaasukammiosta. Sen päälle sain lohenpyrstöuraan istutettua etutähtäinrenkaan.



Viimeisiä yksityiskohtia vailla lopullinen airsoft-RK62. Klikkaa kuvaa nähdäksesi suuremman version.


Monien mieltä varmasti askarruttaa tässä projektissa monikin asia. Uskoakseni päällimmäisenä pyörii: "Mistä ihmeestä nuo osat ovat peräisin?" Sitä en tässä vaiheessa "tunnusta", sanotaan vain että minulla on lähteeni... Ja toinen kysymys on varmaan: "Toimiiko tuo vehje?" Kyllä toimii, sisällä rullaa kolmosversion rataslaatikko, toistaiseksi tosin virittämätön. Akkua ei artikkelia kirjoitettaessa ole, mutta tarkoituksena on sijoittaa akku osittain suojaputken sisään ja muutama kenno lisäksi kannen alle.

Hintaa tälle kyseiselle projektille on tullut noin 40 euroa, johon sitten lisäksi aseen hinta ja työt. Kallein yksittäinen osa on piippu, jonka hinnaksi tuli 20 euroa. Aikaa tähän pikku projektiin on kaikkiaan uponnut noin viikko. Mutta kyllä kannatti :)





Yhteisö

Et ole kirjautunut sisään.

Kirjaudu sisään
Rekisteröidy


Up!