Marushin Ruger Blackhawk -revolveri

Teksti ja kuvat Domar, taitto ajk

Viimeksi päivitetty 2.6. 2006


Aito ase

Ruger alkoi valmistaa yksitoimisia revolvereita 50-luvulla, jolloin kaikki muut valmistajat luulivat että niiden aika olisi jo ohi. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan uusi revolveri meni hyvin kaupaksi ja Ruger alkoi luoda erilaisia malleja. 1955 Ruger julkaisi ensimmäisen Blackhawkin .357-kaliiberisena ja 1956 tuli uusi .44 Magnum versio. Molemmat olivat myyntimenestyksiä ja sitä myötä 1959 julkaistiin Super Blackhawk -mallisto, joilla oli hieman suurempi ja vahvempi runko kuin aikaisemmilla malleilla ja niiden kaliiberit olivat .44 Magnum ja .45 Colt.


Hankinta

Olin pitkään haaveillut kunnon revolverista. Valmistajavaihtoehdoista valitsin Marushinin, koska olin kuullut hyvää heidän aseidensa tehosta ja kestävyydestä. Kaikenlisäksi ne olivat hylsytoimisia.



Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suuremman version.


Mallin valinta perustui kolmeen kriteeriin. Ensinnäkin halusin "villi länsi" -tyylisen revolverin, en mitään modernia kilparevolveria. Tosin revolverin ei välttämättä pitäisi olla villin lännen aikainen, ainoastaan näyttää sellaiselta. Toiseksi halusin että siinä olisi todella pitkä piippu, jotta se näyttäisi mahdollisimman järeältä. Kolmanneksi halusin sen kromattuna. Päädyin kahden vaiheille, joko Redhawk tai Blackhawk. Lopulta päädyin yksitoimiseen (ja tuuman pidempään) Blackhawkiin.


Ensivaikutelma

Ensimmäinen vilkaisu pakettiin tuo mieleen perinteisen japanilaisaseen. Yksinkertainen styroksilaatikko jossa sisällä ase, muutama kuula sekä manuaali ja muut varoituslaput. Niiden lisäksi löytyy aseelle sopiva lataustikku, jolla laitetaan kuulat hylsyihin ja tähtäinkisko optiikan asentamista varten.



Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suuremman version.


Super Blackhawk on iso ase. Ei itseasiassa edes iso, vaan suorastaan valtava. Pituutta aseelta löytyy 420mm ja painoa päälle 1kg. Desert Eaglekin näyttää aivan pieneltä sen vierellä, ulottuen vain puoleenväliin asetta. Ase on suurimmaksi osaksi muovinen, mitä nyt liipaisin, iskuri, tähtäinkisko ja muutamat muut pienet osat ovat metallia. Aseessa on ihan hyvän näköinen kromipinta joka, vaikkei metallisesta läpi menekään, on ihan tyylikäs. Ainoa ongelma jonka olen havainnut rungossa on se, että jos se pääsee naarmuuntumaan tai muuten vahingoittumaan, ovat jäljet kromipinnassa todella pahasti näkyvissä. Kahvassa on muoviset puureplikakahvat, jotka eivät natise kuten muutamissa Marushinin malleissa on ongelmana.




Hylsyt vaihdetaan yksi kerrallaan.


Hylsyjen lataus ja poisto on myös erilaista, kuin revolvereissa yleensä. Rullaa ei pyöräytetä sivulta ulos, vaan sen takana aseen oikealla puolella on latausportti, joka auki ollessaan vapauttaa rullan vapaasti pyöritettäväksi ja antaa mahdollisuuden poistaa hylsyt. Ruutiversiossa hylsyjen poistoon käytettäisiin piipun alapuolella olevaa tikkua, mutta muovikuulaversiossa tikku menee suoraan hylsyssä olevasta reiästä läpi, joten ainoa mahdollisuus on aseen kallistaminen jotta hylsyt putoavat ulos.




Rungon merkintöjä.


Aseesta löytyvät vasemmalta puolelta rungosta Rugerin merkinnät, piipusta varoitusmerkinnät ja Marushinin merkinnät sekä aseen oikealta puolelta ASGK:n merkinnät.


Testilaukaukset

Sisätiloissa tapahtuneen lähtönopeustestissä sain seuraavat arvot käyttäessäni 0,45g kuulia: Pienin lähtönopeus 83m/s, (1,55J). Suurin lähtönopeus 99m/s, (2,21J). Kymmenen laukauksen keskiarvo 93m/s, (1,96J). Vaikka olinkin ampunut paljon enemmän laukauksia lähtönopeustestissä, niin jouduin hylkäämään muutaman tuloksen, koska kronometri ei antanut tulosta ja osa laukauksista olivat lähtönopeudeltaan niin poikkevia muista ollessaan lähellä 55m/s, että päätin hylätä sen perusteella kolme tulosta. Nämä yllättävät lähtönopeudet saattoivat johtua mm. siitä että kuula ei ollut kunnolla paikallaan hylsyssä, sillä en usko että ne kuuluvat normaalin tehonvaihtelun aikaansaannoksiin. Tehonvaihtelut ovat kuitenkin tässä tapauksessa normaalia kaasuasetta suurempia, koska teho riippuu myös yksittäisten hylsyjen tiivisteiden kunnosta.

Aseessa on monista muista revolverimalleista poiketen myös säädettävä hop up, jota säädetään kuusiokoloavaimella piipun päältä.


Pelikäytössä

Ulkona testaillessani asetta yllätyin täydellisesti sen kantomatkasta ja tarkkuudesta. Säädin hopin kohdalleen ja ampuessani testilaukauksia kuulat lensivät pitkälle ja todella suoraa linjaa. Tarkkuus yllättti minut totaalisesti, koska yleiset huhut Marushinin revolvereista kertovat pelkästään epätarkkuudesta ja huimista tehoista. Blackhawkin kohdalla molemmat ovat loistavia, joten kunnon tarkkuusaseeksikin tämä kelpaa.



Tähtäinkuva.


Sitten päästäänkin itse pelikäyttöön. Aseen suuren tehon vuoksi ei käyttö lähitilanteissa tai CQB-peleissä ole suotavaa. Toiseksi kuuden hylsyn kapasiteetti ja hidas lataaminen myös valitettavasti laskevat pelitehoa. Hylsyt voivat olla todella vaikeita ottaa tilanteen ollessa päällä ulos, ja vielä pitäisi laittaa uudet hylsyt tilalle tai ladata tyhjät uudelleen. Mutta silloin kun tarvitsee ampua pidemmälle, on tässä hyvä vaihtoehto joka on kaikenlisäksi edullinen.

Tehojen, tarkkuuden ja hylsykapasiteettinsa puolesta tätä voisi enemmin ajatella tarkkuuskivääriin rinnastettavissa (tuleehan Blackhawkin mukana tähtäinkiskokin), mutta siihen tarkoitukseen löytyy tietysti paljon parempiakin aseita. Optiikan asennus toisi tähän lähinnä kilparevolverin tyyliä, mutta sen asentaminen pelikäytössä voisi olla ihan hyvä valinta, vaikkei tyyliin sovikaan.

Loppujen lopuksi aseena tämä on loistava valinta pitkälle matkalla ammuttaessa, kunhan on tarpeeksi näppärä sormistaan, jotta voi kentälläkin nopeasti vaihtaa hylsyt. Tarkkuudessa ja tehoissa ase pieksee vakiona monet muut revolverit ja tätä voi oikeasti suositella pelikäyttöön eikä vain asehyllyyn koristeeksi.



Kommentteja artikkelista voi lähettää sähköpostitse kirjoittajalle



Yhteisö

Et ole kirjautunut sisään.

Kirjaudu sisään
Rekisteröidy


Up!